Äärivasemmistolainen, änkyrä, taistolainen, stallari – rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Neuvostoliittoa ihannoineiden radikaalien kommunistinuorten liike on kuollut ja kuopattu. Silti se elää keskuudessamme, kipeänä keskusteluna.
Juha Ruusuvuori kirjoitti romaanin Stallari. Hänellä on empaattinen suhde päähenkilöönsä, stallariopportunistiin. Se ei näy hänen haastattelussaan (20.3.). Haastattelu on Ruusuvuoren mukaisesti aika tyly.
Kipeä aihe kohosi KU:n verkkolehdessä keskusteluiden ykköseksi. Ruusuvuoren ajatuksia joko kannatetaan tai jyrkästi vastustetaan. Höyryjä on päästelty. Palaute on ollut pääosin asiallista.
Silti tuntuu melkein siltä, että vanhat haavat tuli repäistyä auki. Ruusuvuorihan roimii sekä stallareita että revareita.
Kuka pelkää stallareita?
Ennen stallareita pelkäsivät kaikki. He olivat lahjakkaita, osaavia ja kärkeviä. Heitä oli paha vastustaa, jos heitä oli kaksikin paikalla.
Nyt stallareita pelkäävät ehkä eniten vanhat stallarit itse. Monille on kiusallista tulla leimatuksi stallariksi.
Toisaalta pelätään edelleenkin ”porvarin kostoa”, toisaalta hävetään omaa vanhaa poliittista naiiviutta.
Vastentahtoinen leimaaminen on turhaa.
”Porvarin koston” pelkääminen on liioittelua. Vanhaa stallariutta pidetään enää useimmiten vain nuorten kapinaleikkinä.
Taistolaisten virkakielto – tiedonantajalaistyyppisiä ammattivallankumouksellisia lukuunottamatta – on liioittelua.
Porvarillinen media on esimerkiksi samassa suhteessa ”täynnä” entisiä taistolaisia kuin missä suhteessa heitä oli opiskelijoina. Heitä oli paljon.
Ja erinomaisia lehtiä ja tv- ja radio-ohjelmia he tekevät, hyviä porvarinkin nauttia.
Itselläni oli ja on hyviä taistolaistuttavia. Heissä oli ja on sähäkkyyttä ja älykkyyttä. Eikä ole turhaan sanottu, että heillä oli parhaat bileet.
Aikoinaan oli suurta huvia väitellä kaksien eri lahkolaisten kanssa, jehovalaisten ja taistolaisten. Voi sitä heidän perusteellista peräänantamattomuutta!
Onnetonta oli, että taistolaisnuorten älykkyys ja lahjakkuus ei taannut viisautta. Sitä tuli vasta iän ja kokemuksen myötä. Ja kenelle sitä ennen puuttunutta on siunaantunut, se on taannut ansaitun menestyksen.