Timo-sammakko lauloi rapaojan reunalla: ”Olen uljas prinssi sadun ihmemaan”. Mieron tietä ohi kulkeva kirjaton, karjaton ja työtä vailla oleva Suomi-neito nakkasi niskojaan. Onhan noita kuultu.
Äkkiä hän kuitenkin pysähtyi ja tapaili vanhaa viisautta: ”Jos ei anna, ei otakaan”. Hän ei ollut varma, miten se meni.
Suomi-neito kyykistyi ja kurotti kohti soinnillisella äänellä kurnuttavaa Timo-sammakkoa. Sammakko sai kun saikin pyytämänsä, töröhuulisen suudelman lipoville huulilleen.
Rapaojasta heilahti pystyyn uljas prinssi – tai, no, salskea mies nyt ainakin.
Sammakkoprinssi Timo kokeili hiuspehkoaan, kruunua ei ollut. Hämillään hän ojensi käsikynkän Suomi-neidolle ja helpottui, kun neito tarttui koukkuun ja hänen oma puheensa kulki kuin entisellä Veikko-sammakolla ikään. Setä-Veikko oli häipynyt samaa tietä samoin tempuin jo aika päiviä sitten.
Timo puhui ummet ja lammet, lupasi kuun taivaalta, punaisen mökin ja perunamaan – varmuuden vuoksi myös kaupungin parhaan tanssi-illallisen ja laivaristeilyn. Suomi-neito oli onnesta mykkänä, pyörrytti: ”Ei voi olla totta”, hän huokaili.
Kohta mierolle joutunut ei kai olisi köyhä eikä kipeä. Nytkö onni kääntyisi, oikeasti?
Kaupungin porteilla Timo hidasteli ja sanoi, että pitää mennä kiertotietä. Meren äärellä sijaitsevaan linnaan Timo sanoi päästävän vasta, kun vallassa olevat kolme on ensin kielletty. Ehkä se neljäskin, se linnan puiston uusheinähattu.
Kaupunkia kiertäessään Timo tuli Suomi-neidon kanssa halla-aholle. Löyhkäävän halla-ahon ylipääsy tuntui mahdottomalta.
Silti Suomi-neito yllättyi, kun Timo, rapaojan reilu prinssi sanoi, että nyt täytyykin heittää reissu Brysseliin. Linnan voitto mierolle ja hänen reilulle prinssilleen vaatisi sitä.
Halla-ahon kiertävälle Brysselin-tielle yksin aikova Timo torjui Suomi-neidon suuteluyrityksen. Timo tiesi, että uusi suudelma murtaisi taian ja hänestä tulisi taas rapaojan sammakko. Aikaa piti pelata.
”Ei anna, vaikka ottaakin”, muutti jätetty Suomi-neito riimiä, kun reilu prinssi häippäsi, herrain tavoin Brysseliin – niin, jotain tuttua siinä oli. Hän oli kuulevinaan Timon lähtöäänessä kurnutusta, sitä sammakkoa.
uutiskirje 