Pintaa syvemmältä
BBC:n verkkosivuilla kerrottiin viime viikolla, että suurta osaa Somaliasta hallussaan pitävä islamistijärjestö Al-Shabaab on kieltänyt YK:n hätäapujärjestöä WFP:tä tuomasta maahan ulkomaista ruoka-apua.
Islamistit ovat määränneet YK-järjestön tyhjentämään viljavarastonsa Somaliassa vuodenvaihteeseen menneessä. Paikallisia yrityksiä kehotettiin samalla purkamaan yhteistyösopimuksensa hätäapujärjestö WFP:n kanssa.
”Ulkomailta tuotu valtava määrä ilmaista ruoka-apua tuhoaa Somalian omaehtoisen maataloustuotannon, etenkin juuri nyt sadonkorjuuaikana”, Al-Shabaabin julkaisemassa lausunnossa todetaan.
Ulkomailta tuotu valtava määrä ilmaista ruoka-apua tuhoaa Somalian maatalouden.
”Olemme päättäneet, että WFP:n on välittömästi pidättäydyttävä tuomasta Somaliaan ruoka-apua ulkomailta. Järjestön tulisi sen sijaan hankkia somalialaisilta viljelijöiltä viljaa toimitettavaksi avun tarpeessa oleville.”
YK:n hätäapujärjestön tiedottaja vastasi islamisteille toteamalla, että järjestö työskentelee Somaliassa, koska maa ei tällä hetkellä kykene ruokkimaan omaa väestöään. WFP:n mukaan Somalian etelä- ja keskiosissa, eli pitkälti juuri Al-Shabaabin hallitsemilla alueilla, lähes puolet asukkaista on ruoka-avun tarpeessa.
WFP:n arvio voi pitää paikkaansa, mutta tiedottaja puhuu asian vierestä.
Somaliassa kärsitään epäilemättä ruokapulasta, etenkin niillä alueilla, jonne ihmiset ovat paenneet yhä riehuvien taistelujen tieltä. Mutta muualla maassa, nimenomaan maan eteläosien viljelymailla, maissia ja durraa on tällä hetkellä yllin kyllin. Kotimaisen ylijäämäviljan toimittaminen avun tarvitsijoille on kuitenkin taloudellisesti kannattamatonta ilmaisen tuontiviljan vuoksi.
Kiihkoislamin äärilaitaa edustavia Al-Shabaabin taistelijoita ei voi kehua monestakaan asiasta. Al-Shabaab hallitsee valloittamiaan alueita väkivalloin ja mielivaltaisesti. Kansainvälisessä uutisoinnissa eniten huomiota ovat saaneet tapaukset, joissa aviorikoksesta syytetyt, joissain tapauksissa raiskatuksi tulleet naiset on kivitetty kuoliaaksi.
Useimmat somalialaiset eivät allekirjoita Al-Shabaabin jyrkkiä näkemyksiä islamista.Mutta kansainvälisen ruoka-avun kritiikissään Somalian islamistit osuvat silti asian ytimeen.
Seurasin itse läheltä YK:n ja muiden avustusjärjestöjen ruoka-aputoimituksia Somaliassa 90-luvun alkupuolella, kun nuorena kirjeenvaihtajana vierailin maassa useita kertoja ennen Yhdysvaltojen ja YK:n epäonnista sotaoperaatiota, sen aikana ja sen jälkeen.
Joulukuun alussa vuonna 1992 käynnistynyttä Yhdysvaltojen sotilasoperaatiota perusteltiin YK:n väitteellä, jonka mukaan 80 prosenttia Somaliaan lähetetystä hätäavusta ryöstettiin. Luku ei kuitenkaan pohjautunut mihinkään tutkimustietoihin.
Avustusjärjestö Lääkärit ilman rajoja totesi, että ”nämä luvut ovat kuukausia vanhoja ja niitä käytetään vain joukkojen saapumisen oikeuttamiseksi”.
Punainen Risti toimitti yksinään valtaosan ruoka-avusta Somaliaan, kun YK-järjestöt vielä loistivat poissaolollaan. Punaisen Ristin mukaan ruoka-avusta ryöstettiin todellisuudessa noin viisi prosenttia ja avun kokonaishävikki oli noin 20 prosenttia. Avustusjärjestöt muistuttivat, että ryöstetyt ruokasäkit löysivät useimmiten tiensä Somalia toreille.
Korkeat katoamisprosentit olivat olleet tavallisia Afrikan aiemmissa nälänhädissä. Etiopian nälkäkatastrofi 80-luvun puolivälissä tuli tunnetuksi, kun rockkonserteilla kerättiin rahaa nälkäänäkevien hyväksi. Etiopiassa vain runsas neljäsosa avusta löysi perille avun tarpeessa oleville.
Kun Yhdysvaltojen sotilasoperaatio alkoi, Somaliassa oli todellisuudessa enemmän kuin tarpeeksi ruokaa. Tämän osoittivat avustusjärjestö Caren laatimat tilastot viljan kilohinnoista Mogadishun markkinoilla.
Heinäkuussa 1992 ruokatilanne oli Somaliassa pahimmillaan, kun kenraali Mohamed Farah Aididin joukot taistelivat maaseudulla maan syrjäytetyn diktaattorin Mohamed Siad Barren armeijaa vastaan, joka yritti paluuta valtaan.
Maissin kilohinta oli Mogadishussa heinäkuussa lähes 5 000 Somalian sillinkiä, mikä vastasi tuolloin noin kymmentä markkaa. Elokuussa hinta putosi 2 700 sillinkiin, syyskuussa 1 700 sillinkiin ja lokakuussa alle 1 300 sillingin. Maaliskuussa 1993, kolme kuukautta yhdysvaltalaisjoukkojen maihinnousun jälkeen, maissikilo maksoi enää 600 sillinkiä.
Maissin hintatilasto kertoo, että heinä-elokuussa 1992 viljasta oli pulaa ja siksi hinnat olivat korkeat. Kun avustusjärjestöjen tuomaa ilmaista viljaa oli enemmän tarjolla, torilla myytävän maissin hinta putosi ja lopulta romahti.
Somalian maanviljelijöille seuraukset olivat tuhoisat. African Rights -järjestön haastattelema viljelijä laski, että maissikilon tuotantokustannukset olisivat vajaa 2 000 sillinkiä, mutta paikallisella torilla maissin kilohinta oli vain 500 sillinkiä. Viljelijän ei kannattanut ottaa riskiä ja ottaa esiin traktoriaan ja dieselillä toimivaa kastelupumppua, kun maissin ostohinta oli monin verroin alhaisempi kuin tuotantokustannukset.
Somaliassa oli tuontiviljaa yhtäkkiä reilusti yli tarpeen. Viljaa jaettiin ilmaiseksi ja myytiin pilkkahintaan. Somaliassa ei kannattanut tuottaa omaa ruokaa, vaikka olisi voinut. Maaseudun palkkatyöläiset joutuivat jäämään pakolaisleireille, koska heille ei ollut töitä tarjolla.
Näin ruoka-apu aiheutti ruoka-avun tarpeen.
Nälkäkuolemia ei silti saatu heti loppumaan. Akuutti ruokapula jatkui alueilla, joilla edelleen taisteltiin ulkomaalaisten sotilaiden läsnäolosta huolimatta.
Aliravitsemuksen ohella merkittävä kuolinsyy olivat sairaudet, jotka levisivät epähygieenisillä pakolaisleireillä. Lääkkeiden puutteessa tavallisimmat kuolinsyyt olivat itse asiassa tuhkarokko, ripuli ja tuberkuloosi.
lehti 