Kotimaista jalkapalloelämää vaivaa akuutti suurten persoonien puute. Oli näistä elämää suuremmista laji-ihmisistä mitä mieltä tahansa, tuovat he paljon kaivattua väriä jalkapallokeskusteluun. Tällä hetkellä suomalaisen jalkapalloperheen keskustelu on, netin keskustelupalstoja lukuun ottamatta, erittäin valjua. Niin seurajohtajilla, valmentajilla kuin pelaajillakin on vastuu lajin kiinnostavuuden nostamisessa. Liekö syy värittömyyteen suomalaisessa vaatimattomasta ja vetäytyvästä kansanluonteesta tai kotimaisen jalkapallokulttuurin ohuudesta?
Eriäviä ja voimakkaita puheenvuoroja käytetään kotimaisessa jalkapallokeskustelussa. Ongelmana on kuitenkin se, että niitä käytetään liian harvoin. Kuitenkin melkeinpä aina tavallisuudesta poikkeavan mielipiteen jälkeen keskustellaan pitkään kyseisen lausunnon sisällöstä. Seurojen puheenjohtajat, omistajat ja puuhamiehet yllättävät ajoittain loistavilla visioillaan ja tavoitteillaan. Mitä väliä sillä on, jos nousijajoukkue ei pelaakaan eurocup-otteluita 5-10 vuoden kuluttua nousustaan vaikka seuran puuhakas nokkamies niin kaavaileekin? Entä mitä väliä on vaikka seura ei pystyisikään rakentamaan 8000 ihmisen stadioniaan aikataulun mukaisesti? Pääasia on kuitenkin se, että joku tuo visionsa kaikkien arvosteltavaksi ja kehiteltäväksi. Esimerkiksi ilman näitä hienoja miehiä Jyväskylässä tuskin pääsarjatason jalkapalloa pelattaisiin ja Espoossa, siis Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, pelattaisiin Veikkausliigaa rakennustelineiden välissä vielä parikymmentä vuotta.
Myös valmentajat voisivat entistä useammin avata sanaisen arkkunsa ja piristää kotimaista jalkapallokesää. Kliseiksi muodostuneiden selittelyjen sijaan valmentajat voisivat rehellisesti analysoida joukkueidensa heikkouksia ja vahvuuksia. Mediapersoona Pasi Rautiaisella oli TPS-vuotenaan tapana aiheuttaa keskustelua ja huvittavia tilanteita lähes joka ottelussa ja etenkin niiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa. Tämän hetkisistä valmentajista oikeastaan ainoastaan AC Oulun Juha Malisella on samanlaisia miellyttäviä piirteitä.
Nykypelaajista poikkeuksina taas mieleen nousevat Jaron Aleksei Eremenko jr ja HJK:n Aki Riihilahti. Eremenkon itsevarma tyyli ärsyttää monia, mutta tuo jalkapallokeskusteluun kaivattua lisäväriä. Hänen vaatimuksensa päästä takaisin maajoukkueeseen eivät ole olleet realistisia ottaen huomioon hänen esityksensä kentällä ja etenkin sen ulkopuolella. Kuluvalla kaudella miehen peliesitykset ovat olleet loistavia ja ulkojalkapalloilulliset törttöilyt lienevät historiaa. Riihilahtihan taas on maailmaa nähnyt kosmopoliitti, jolla on sekä tietoa, että uskallusta ottaa asioihin kantaa.
Suuret persoonat nostavat vääjäämättä lajin kiinnostavuutta niiden silmissä, jotka eivät sitä aktiivisesti muuten seuraa. Huippuotteluiden vauhdikkaat studiokeskustelut, räväkät haastattelut ja lehtijutut, ja jopa pelaajien siviilielämän törttöilyt tuovat lajille medianäkyvyyttä. Valitettavasti suomalainen vaatimattomuus ja alistuva kansanluonne eivät anna temperamentille ja meheville lausunnoille sijaa.
Viikon vakiokupongilta löytyy otteluita kotimaan kolmelta korkeimmalta sarjatasolta. Kohteessa kaksi kohtaavat FC Lahti ja FC Inter. Vaikka Inter on päässyt sarjassa kelpo vireeseen, joutuu se otteluun kesken eurocupkiireiden. Lahti taas on pääsemässä pikku hiljaa jaloilleen ja on kotikentällään yllätysvalmis. Interin materiaali ei riitä kahden ottelun viikkotahtiin, joten Lahti nappaa kotipisteet niukalla voitolla.
Ykkösen kohde 6 käydään paikallisvastustajien FC Espoon ja FC Viikinkien välillä. Joukkueiden kuntopuntarit ovat vahvasti eri merkkiset. Viikingit porskuttaa kohti sarjakärkeä, kun taas kotijoukkue on väsähtämässä. Vaikka Viikingeillä on parempi materiaali, on joukkueilla sarjataulukossa eroa ainoastaan piste. Vierasvoitto kannattaa varmistaa ristillä.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 1.8.2010 kello 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2, 1 (2), 1, 2 (X), 1 (X), 1 (X), 1, 1, 2, 1 (X), 1 (X).
uutiskirje 
