Varmin tapa autioittaa elävä maaseutu on kuntaliitos, joka ei ole siellä asuvien tahto. Ei myöskään hyvinvoinnin tae, vaan kylmästi hyödyn niistä ottaa valtio. Puolueiden kesken on kova vääntö kuntien oikeasta määrästä ja yleisesti se halutaan hyvinkin vähäiseksi. Tässä keskustelussa ei kysytä kansan mielipidettä, kun tiedetään kansan haluavan säilyttää palvelut entisellään. Liitokset vievät ne tasan varmasti aina vaan kauemmaksi. Liitoksissa myös aina suurimman hyödyn ottaa kuntaliittymän napa.
Kasvuvuoteni elin kunnassa nimeltä Tyrväntö, josta matkaa Hämeenlinnaan on noin 30 kilometriä. Tyrväntö liitettiin 1970-luvun alussa Hattulaan ja osa Valkeakoskeen. Näin entisen kotikuntani nimi on nyt Hattula. Tyrväntö oli mallikunta, jossa silloin jo oli kaksi terveyskeskusta lääkäreineen, vanhainkoti, vuodeosasto, neuvola, kätilö, apteekki ja hammaslääkäri. Kaikki tarvittavat palvelut olivat lähellä pienessä kunnassa. Bussi kulki tasatunnein kahdeksasta aamulla yhteentoista iltaan Hämeenlinnaan ja takaisin. Lepaan puutarhaopisto eli loistokauttaan Emäntäkouluineen, samoin kuin kolmen raamin Lahdentaan saha.
Näistä mainituista ja muista palveluista ei enää ole jäljellä mitään, ainoastaan rappeutunut yleiskuva. Kaikki palvelut on siirretty noin 15 kilometrin päässä olevaan Parolaan. Monille niin tärkeä oma seurakunta liitettiin Hattulan seurakuntaan. Matka Hattulaan tuli monelle liian pitkäksi, kun jumalanpalvelukset Tyrvännön kirkossa loppuivat, sinne jäivät vaan häät ja hautajaiset. Tyrväntö on nyt kuin vuosikymmeniä ajastaan jäljessä. Noin 25 vuodessa ihmisten hyvä elämänlaatu ja hyvinvointi kunnasta hävisi. Ihmisiltä vietiin pienessä ajassa vaikutusmahdollisuudet, ihmisläheisyys ja inhimillinen elämän laatu.
Nykyisen asuinkuntani valtuusto taas työnsi kuntani pysähtyväisyyden alamäkeen hyväksymällä liitoksen Loimaaseen. Käsittämättömäksi liitoksen teki vielä se, että velkamäärämme per asukas kasvoi yhdessä yössä noin nelinkertaiseksi. Tuli laskuja, joita ei ennen edes tunnettu ja laskutus on määrätty Loimaan taksojen mukaan, jolloin hintojen nosto on ollut jopa monen sadan prosentin luokkaa. Ilmeisen varmaa on myös se, että itse emme liitoksesta hyödy kuin liitossopimuksessa määrättyjen kohteiden korjaukset. Kun kuluu 25 vuotta, melko varmaa on, että kuntani on imetty tyhjäksi ja niillä varoilla liitoksen napa lähialueineen tehdään hyvinvoinnin mallikuvaksi. Jos Suomessa vähennettäisiin kuntien lukumäärää 100:aan, niin kuin puhuttu on, me kaikki tiedämme ihmisten palveluverkoston harvenevan yli kolmannekseen nykyisestä. Ja siitä on helppo vetää se johtopäätös, että Suomen reuna-alueet laitetaan kuntauudistuksen maksajiksi. Heidän kun on mentävä palvelujen luo, kasvavista kilometrimääristä huolimatta, sinne jossa ihmisten palvelut ovat säilyneet entisellään.
lehti 