Tuula-Liina Variksen novellikokoelma Muotokuvamaalarin tytär on elämänkaaria ja tarinoita yhteen keräävä teos.
Variksen kieli on kaunista ja kuvaukset tarkkoja, mutta eivät kuitenkaan lukijaa väsyttäviä. Tarinoissa liikkuu hienovaraista ja välillä hieman julkisempaakin iloa, joka kuitenkin lopulta hautautuu mitä suurimman mielipahan alle, tämä lienee osoitus kirjoittajan kyvyistä tehdään tarinoistaan kaksinapaisia.
Jokainen tarina sisältää lähteen jonkinasteiseen pahaan mieleen. On vanhuksia hyväksi käyttävä kummipoika, päihdeongelmainen ja vihamielinen tytär, petollinen ystävä ja itsensä ja nuorena muumioinut vanhus. Koskettavia tarinat ovat, jokainen hippunen mielen harmistusta on tästä maailmasta kerättyä, usein vaiettuakin totuutta.
Jokainen hippunen mielen harmistusta on tästä maailmasta kerättyä.
Pääasiallisesti Varis kuvaa teoksessaan naisia, lapsuudesta vanhuuteen, tarkimmat kuvaukset asettuvat kuitenkin jo elämää nähneiden ja taakse katsovien ihmisten ympärille.
Lähes kaikkia hahmoja lyödään päähän, vaan aika lailla on lyöjiäkin lyöty.
Varsin kelvollista luottavaa ovat pitkätkin novellit, mutta varsinaisiksi helmiksi kuitenkin nousee Mummo-sarja, jossa hyvin lyhyissä novelleissa kerrotaan mummoista, jotka eivät suostu luopumaan elämästä. Surun ja ilon esiin nostava sarja kruunautuu tarinalla mummosta, joka osaa näytellä sopivasti dementoitunutta, kun alkoholisoitunut lapsenlapsi tulee rahanhakuretkelle.
Tuula-Liina Varis: Muotokuvamaalarin tytär. WSOY 2010. 217 sivua.
uutiskirje 
