Yleisessä kielenkäytössä korruptio useimmiten samaistetaan lahjontaan. Korruptio on kuitenkin huomattavasti laajempi ilmiö. Meilläkin on käytössä ”hyvä veli”- ja ” on sovittu”-menetelmää, jolla tavoitellaan oikeudettomia etuja toisten kustannuksella.
Meillä se on vielä jotenkin hallinnassa, mutta pääomien tavaroiden ja ihmistenkin niin ”paha” kuin ”hyvä” kansainvälistyvät, kun rajojen merkitys vähenee. Ja aiempaa vapaampi liikkuminen yli rajojen sopii hyvin järjestelmälliselle rikollisuudelle.
Korruptio ylläpitää köyhyyttä, hidastaa yhteiskunnan kehitystä ja estää hyvinvoinnin tasapuolisen jakautumisen koko maailmassa. Korruptio on tärkeä osa kansantalouksien yhtälöä, joka vie ruuan, veden, rokotukset, lääkkeet ja sosiaaliturvan köyhimpien ulottumattomiin. Rehottaessaan valtoimenaan lahjonta mädännyttää sekä julkisen hallinnon että liike-elämän. Julkisen sektorin matala palkkataso on korruption lisääntymisen tärkein syy.
Voi väittää, että korruptio tappaa miljoonia siinä missä vakavat tauditkin.
Todettua on myös se, että korruptio on sitä vähäisempää mitä suurempi osuus naisilla on hallinta-koneistossa. Tutkijat arvelevat, että naisten eettinen taso on korkeampi kuin miesten ja että naiset ovat miehiä halukkaampia ajamaan yhteisiä etuja. Kehitysmaissa rehottava korruptio on asia, josta paljolti vaietaan, vaikka sen taloudelliset, sosiaaliset ja moraaliset seuraukset ovat jättimäisen kielteisiä.
Voi väittää, että korruptio tappaa miljoonia siinä missä vakavat tauditkin. Kun alikehittyneen kansantalouden toisesta päästä virtaa turvaan ulkomaille ja eliittien kotimaiseen kerskakulutukseen miljardeja, toisessa päässä kansakunnan pohjalla kuollaan.
Korruptio–lahjonta on siis yksi alikehityksen jatkumisen suurimmista tekijöistä. Jos kolmannen maailman eliitti sijoittaisi likaiset dollarinsa omien maidensa kehitystä hyödyttävällä tavalla, tulonjako olisi vääristynyt kansantalouden sisällä. Ilmeistä olisi, että sekin jarruttaisi taloudellista kasvua, mutta mikä vielä pahinta, suuri osa korruptiorahoista sijoitetaan muihin maihin. On hyvin ymmärrettävää, että epädemokraattisesti hallituissa kehitysmaissa kansalaiset tuntevat itsensä voimattomiksi.
Se herättää voimatonta ja tukahdutettua raivoa, jota on helppo ymmärtää voimatta itsekään mitään. Korruption paljastamiseen keskittynyt ranskalainen kirjailija Pierre Pean uskoo väärin keinoin hankitun ja turvaan siirretyn rahasumman vastaavan lukuisissa maissa kansantalouksien ulkomaista bruttovelkaa.