VUOSI ELÄMÄSTÄ (Another Year, Englanti 2010). Käsikirjoitus ja ohjaus: Mike Leigh. Kuvaus: Dick Pope. Musiikki: Gary Yershon. Pääosissa: Jim Broadbent, Lesley Manville, Ruth Sheen.(Ensi-ilta on 25/2)
Kirjoittaja-ohjaaja Mike Leigh (s. 1943) on yhä iskussa.
Vuosi elämästä on Leighin epätasaisen, mutta ansiokkaan uran kärkitöitä. Elokuvaan hahmottuu paljon kertova mikrokosmos siitä, missä oikein mennään aikamme ihmissuhteissa.
Kuusikymppinen päähenkilöpariskunta elää omassa pienessä onnen maassaan ja viljelee siinä ohessa siirtolapuutarhapalstaansa. Hyvin menee myös pariskunnan aikamiespojalla.
Lähi- ja ystäväpiirissä eräillä menee sitäkin huonommin. Henkilökohtaisia ongelmia paikkaillaan raskaalla alkoholin käytöllä, ja kierre sen kuin syvenee.
Leigh on sanonut häntä kiehtovan ”epätavallisen tavallisessa”. Hänen uutuutensa on aiheen todistusvoimaista kuvitusta.
Tavallisten ihmisten (ordinary people) kuvaajana Leigh on persoonallinen tekijä, jolla on silmää ja korvaa elämän tragikoomisuudelle.
Brittifilmissä puhua pälpätetään välillä oikein olan takaa. Erityisesti vauhdissa on Leighin elokuvissa usein tavattava, hysteerisesti replikoiva naishahmo.
Halventava ei kirjoittaja-ohjaajan asenne keski-iän kriisinsä parissa painiskelevaan Maryyn (Lesley Manville) suinkaan ole. Hahmon sisäisen epätoivon Leigh huipentaa fiksusti vaientamalla kohtauksessa ääniraidan kokonaan.
Kaikilla mukanaolijoista ei ole puhumisen lahjaa, mikä on näissä kehissä kuin luomu erikoistehoste. Näyttelijöiden puheen ja hiljaisuuden vuorottelua Leigh hyödyntää terävästi pitkin matkaa.
Elokuva etenee keväästä talveen neljänä erillisenä jaksona.
Katsojan eteen vyöryy arkisia ja juuri sellaisina niin oleellisia juttuja ihmiselon arvaamattomassa kaaressa. Avoin lopetus on aiheen ja tematiikan valossa paikallaan.
Mike Leighin uutuudessa on sitä jotain: leffa on kuin tiukkaa vääntöä helmeilevän Vivaldin ja hikisen bluesin välillä.
uutiskirje 
