Näin vaalien alla politiikka tunkee koteihin ehdokasesittelyinä ja puolueiden kannanottoina, jopa kipakoina, joissa puolueiden sisäiset ristiriidatkin saavat valaisua. Sellainenkin ”parlamentaarinen periaate” saa väistyä, ettei keskeneräisiä asioita pidä puida julkisesti.
Enemmistöhallitukset takaavat poliitikoille turvallisen toimintaympäristön, jossa kansalaisille tarjotaan valmiita ratkaisuja ilman ennakoivaa keskustelua. Tällaiset esitykset keskiluokkainen väki yleensä hyväksyy. Leipäjonoissa olevien vaateet eivät pääse ratkaisuihin vaikuttamaan, vaikka ennen vaaleja niillekin tilapäisesti lämmetään.
Media on viime aikoina tarkastellut puolueiden samankaltaistumista, jonka myötä niiden poliittiset erot ovat hämärtyneet ja yhteydet äänestäjiin ymmärrettävästi heikentyneet. Suoraa puhetta suolletaan nyt monissa ohjelmissa. Niissä on tullut esiin myös ministeriöiden virkamiesten osuus. He ovat asiantuntijoita, jotka valmistelevat esityksiä ministereille, jotka puolestaan tekevät niistä koko hallitusta sitovia päätöksiä.
Virkamiesten asema ministeriöissä on turvattu. Tavallisin eron syy on eläkkeelle siirtyminen, jopa niin, että monet, muille esimerkkiä näyttäen, jatkavat sallittuun korkeimpaan eläkeikään saakka. Virkamies ei vaihdu, vaikka ministerin puolueväri vaihtuu. Virkamiesvalmisteluissa on kysymys päätöksistä, joiden valmistelu on kestänyt pitkään ja jotka perustuvat yleensä talouselämän asiantuntijalausuntoihin.
Tohtori Anu Kantola selvitti syitä puolueohjelmien samankaltaisuuteen. Kovin suuria näkemyseroja ei voi olla, sillä ne saattaisivat estää enemmistöhallituksen muodostamisen. Aikaisemmin samaa asiaa selvitti minulle eläkkeellä oleva parlamentaarikko. Ydinvoiman rakentamisesta oli puolueilla erilaisia mielipiteitä, mutta lopuksi kolme suurinta puoluetta päätyivät rakentamisen kannalle. Tuolloin kokoomus oli vielä gallupeissa ylivoimaisessa johdossa ja niin keskustan kuin sosialidemokraattienkin piti omaksua sen kanssa sama kanta. Kilpailtiin siitä, kumpi pääsee vaalien jälkeen kokoomuksen hallituskumppaniksi. Nyt perussuomalaisten nousun jälkeen tilanne on mutkistunut.
Joulukuun alun eduskuntakeskustelusta muodostui mediatapahtuma, joka toi esiin monia parlamentarismin erikoispiirteitä. Kysymys oli hallituksen energiaveroesityksestä, jossa myös päätettiin niistä energiamuodoista, joita vastaisuudessa tuetaan. Muutamat edustajat, eri puolueista, pitivät välttämättömänä ottaa maatilat suurine energiapotentiaaleineen mukaan energiatalkoisiin. Lakiesityksen energiageneraattoreille esittämä koko on maatilakäyttöön liian suuri ja jättää näin ollen maatilat tukien ja koko toiminnan ulkopuolelle.
Äänestyskartta osoittaa, että hallituspuolueista ei lopuksi löytynyt yhtään maatalouden puoltajaa vaan kaikki äänestivät maataloudelle epäedullisen ratkaisun puolesta. Jäljet johtanevat valtiovarainministeriön joulukuussa 2007 tekemään kannanottoon, jossa esitetään uusiutuvan energian tukia annettaviksi metsäteollisuuden yhteyteen perustettaville energialaitoksille – pientuottajista ei ole mainintaa. Valtiovarainministeriön kannasta tuli sitten koko hallituksen kanta, josta ei ole pientuottajien eduksi poikettu.
Vaalien alla muutamat kansanedustajat ovat osoittaneet poikkeavaa avoimuutta ja antaneet suoria vastauksia, kun heiltä on kysytty, miksi he ovat äänestäneet vastoin omaa kantaansa. ”Äänestin puoluekannan mukaan.”
Toivottavasti edustajien avomielisyys säilyy yli vaalien ja saamme jatkossakin autenttista tietoa eduskunnan työskentelytavoista.
uutiskirje 
