Uskonto ei pyri mihinkään eikä halua mitään. Vain ihmiset pyrkivät taivaaseen ja haluavat kaikenlaista maan ja taivaan väliltä.
Mikä on uskonnollisten tunteiden ja silkan kostonhalun välinen ero? Olisiko uskonto ilman kuolemanpelkoa mahdollinen. Tarvitsisiko sitä kukaan, jos täydellinen varmuus saataisiin, ettei mitään yläpuolella olevaa hyvien ja pahojen tekojen kirjuria olekaan?
Uskonnontutkija Ilkka Pyysiäinen kyseenalaistaa kaikki uskonnot pamfletissaan Jumalaa ei ole. Hänen mukaansa voisi olla paras panna koko uskonto-termi vähäksi aikaa jäähylle ja keskustella vain yksittäisten väitteiden perusteltavuudesta, ovatko ne uskonnollisia tai eivät.
Taivaan portin tullitarkastuksen läpi ei hevin mennä.
Keskustelua hankaloittaa se, että koko ajan menevät sekaisin uskonnolliset totuusväitteet ja uskonto elämäntapana:
”Mikäli uskontoon kuuluu totuusväitteitä, niitä on voitava tarkastella kuten mitä tahansa totuusväitteitä. Mikäli uskonto on vain elämäntapa, johon ei kuulu mitään erityisiä totuusväitteitä, ei uskonnon pohjalta voida kritisoida tiedettä.”
Pyysiäinen sai isältään kantavan elämänohjeen: Pahoja eivät ole ne, jotka kiroilevat, vaan ne, jotka saavat ihmiset kiroilemaan. Marcel Proustin mielestä papissa ja psykiatrissa on aina hiukan tutkintotuomaria.
Hippolyte Taine arveli, että kristittyjen paholaisen vastustaminen oli ensimmäinen tuontikielto. Kalvinistinen saarnaaja on papinpukuinen talousmies, joka käsittelee omaatuntoa kuin jauhoja mittaava kauppias.
Taivaan portin tullitarkastuksen läpi ei hevin mennä. Vaikka kaikkiin kreationistien väitteisiin on vastattu tieteellisen tutkimuksen pohjalta, silti he eivät kuuntele perusteluja vaan hokevat samoja väitteitä yhä uudestaan ikään kuin mitään kritiikkiä ei koskaan olisi esitetty.
Pyysiäiselle tiede on järkevien perusteiden etsimistä erilaisille olettamuksille:
”Kun jonkin oletuksen puolesta on näyttöä, pidämme oletusta hyvin perusteltuna ja siten enemmän tai vähemmän todennäköisenä. Jumalista voidaan todeta, että niiden olemassaolon puolesta ei ole todisteita. On vain uskovaisen tunne, että jotakin sellaista täytyy olla.”
Aurinkomme ennustetaan polttavan polttoainevarastonsa loppuun 500 miljoonan vuoden kuluessa. Sitä(kään) ihmettä ei ihmiskunta ole näkemässä.
Pyysiäinen muistuttaa, että tieteilijät ovat tutkineet maailmankaikkeuden pienemmistä alkeishiukkasista suurimpiin galakseihin eivätkä ole löytäneet jumalia:
”He eivät ole todistaneet, että Jumalaa ei ole tai voisi olla; Jumalan olemassaoloon uskomiselle vain ei ole perusteita. Se riittää epäuskon perusteeksi”, Pyysiäinen kirjoittaa.
Ilkka Pyysiäinen: Jumalaa ei ole. Vastapaino 2010.
uutiskirje 
