Täytin taannoin kolmekymmentä vuotta. En kerro tätä siksi, että saisin tukea tai sääliä ikäkriisissäni, vaan siksi, että tasavuosikymmenen täyttäminen sai minut pohtimaan ikuista keskustelua siitä, milloin jalkapalloilija on liian vanha pelaamaan huipulla. Suomessa ikäkeskustelu oli kuumimmillaan etenkin Stuart Baxterin valmentajakauden lopulla, kun kokeneemmat pelaajat veivät pelipaikat nuorten lahjakkuuksien edestä.
Kuka määrittelee pelaajan liian vanhaksi ja mitä arviointiperusteluja siihen voidaan käyttää? Tieteen ja tieteellisen tutkimuksen kehitys on vaikuttanut jalkapalloon monen muun asian ohella myös pelaajien peliurien pitenemiseen. Maalivahdit ovat pystyneet jo pitkään jatkamaan peliuriaan huipputasolla, tästä esimerkkinä vaikkapa hiljattain Mestareiden Liigan finaalissa Manchester Unitedin paidassa esiintynyt Edwin van der Sar tai yli nelikymppisenä Englannin maalia vartioinut Peter Shilton. Nykypäivänä huipputasolta löytyy myös nelikymppisiä kenttäpelaajia. Van der Sarin joukkuetoveri Ryan Giggs tai nyttemmin jo uransa päättänyt Paolo Maldini riittänevät esimerkeiksi.
Kotimaista palloilu-keskustelua vaivaa usein ikäsyrjintä.
On raaka tosiasia, että ihmisruumis ei vanhene kuin viini, vaan ennemmin tai myöhemmin siitä tulee etikkaa. Lisäksi jalkapallon pelaaminen rasittaa huomattavasti etenkin nilkkoja ja polvia. Huippufutaajan elämä onkin jatkuvaa taistelua aikaa ja painovoimaa vastaan.
Vaikka laji on vuosien saatossa siistiytynyt rajujen kontaktien osalta, on pelaaminen nykyään entistä kuormittavampaa tiiviistä ottelutahdista ja pelinopeuden kasvusta johtuen. Nykyään kuitenkin oikeanlaisen lihaskuntoharjoittelun, venyttelyn, ruokavalion ja laadukkaiden palauttavien harjoitusten kautta peliuraan voidaan saada rutkasti lisävuosia.
Kun ennen kolmekymppinen oli kehäraakki, voi pelaaja nyt pärjätä huipulla neljänkymmenen ikävuoden tienoille. Kaukana ovat ne ajat, jolloin pelaajat siirtyivät pelikentältä suoraan lähimpään soittoruokalaan janoaan sammuttamaan.
Kilpailu huipulla nykyjalkapallossa on kovaa. Huippufutaajalta vaaditaankin tiukkaa, lähes spartalaista itsekuria ja elämäntyyliä. Huipulle pyrkiessään futaajan on luovuttava elämässään monista asioista, joita muut pitävät omassa arjessaan ja juhlassaan itsestäänselvyytenä. Monet joutuvat valitettavasti uhraamaan myös suuren osan terveydestään.
Palaan aiemmin esittämääni kysymyksiin, kuka määrittelee pelaajan liian vanhaksi ja millä arviointikriteereillä tämä tehdään? Jos pelaajan fysiikka kestää ja mielenkiinto pelaamiseen säilyy, onko meillä jalkapalloa seuraavilla oikeutta määritellä kuinka vanhaksi saa jalkapalloa huipputasolla pelata?
Mikäli pelaaja pysyy terveenä, ei käytännön esteitä peliuran kestolle ole. Kokeneilla pelaajilla on rutkasti annettavaa joukkueilleen: nuoret pelaajat saavat päivittäin harjoituksissa seurata kehäkettujen työskentelyä, samoin valmentajat voivat käyttää heitä esimerkkeinä ja jopa apunaan valmennuksessa.
Kotimaista palloilukeskustelua vaivaa usein tietynasteinen ikäsyrjintä. Monesti ihmetellään, kuinka kauan yksittäinen urheilija uraansa jatkaa. Eikö partaannaureskelusta voitaisi siirtyä kunnioittamaan pitkää uraa pelaavia urheilijoita ja antamaan heille heidän ansaitsemansa kunnia? Maailma muuttuu tässäkin suhteessa ja meidän tulisi muuttua sen mukana.
Viikon Vakioveikkauskierroksella veikkaillaan kotimaisten sarjojen, ykkösen ja kakkosen, ottelutuloksia. Viikon varmoiksi voidaan ottaa sarjan kärkikahinoihin kaavailtujen, mutta alkukaudesta ailahdelleiden Viikinkien ja AC Oulun kotiottelut. Joukkueet vaihtavat paikalliskilpailijoita päittäin, sillä Viikingit kohtaa OPS:n ja AC Oulu HIFK:n. Kotijoukkueista molemmat haluavat ensi kaudeksi Veikkausliigaan ja tämä vaatii selvästi heikompien joukkueiden voittamista sekä koti- että vierasotteluissa. Viikingit ja AC Oulu ovat vastustajiaan laadukkaampia joukkueita. Vierasjoukkueet joutuvat lisäksi matkustamaan puuduttavat vierasmatkat pohjois-etelä-suunnassa. Kohteisiin 3 ja 5 siis varmat ykköset.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 5.6.2011 klo. 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, 1, 1, 1, 1 (X), 1, 2 (X), 2, X (1), 2 (X), 1, 2 (X).