Dan Brown oli synnyttämässä genreä, jossa etsitään totuuksia tai kuviteltuja totuuksia, seikkaillaan ympäri maailmaa ja kilpaillaan niin aikaa kuin pahaakin vastaan. Mikäpä siinä, kyllä Brownin tarinat ihan mielenkiintoisia ovat.
Lukijan täytyy kuitenkin asennoitua jo valmiiksi siihen, ettei Brown ole mikään kirjoittamisen mestari. Lisäksi viimeiset parisenkymmentä sivua ovat tärkeilevällä sormella osoittelevaa opetusta. Unohtaa ei myöskään sovi vapaamuurareita, illuminatia ja opus deitä. Brownin tarinoiden idea on kuitenkin herättänyt viime vuosina useiden muidenkin kirjoittajien mielikuvituksen.
Viime vuonna ilmestyi Joseph Gelinekin teos Kymmenes sinfonia (Bazar), joka nojasi juuri vapaamuurareihin ja illuminatiin uskomattomine salaliittoteorioineen. Kirjailijan käsittelyssä oli Ludwig van Beethoven. Gelinekin ja Brownin samankaltaisuus ilmeni myös sangen kehnossa tekstissä.
Välillä täytyy pysähtyä miettimään, koska fakta muuttui fiktioksi.
Vaihtoehtoinen kaava
Vaan mitäpä, jos unohdetaan sormella osoittelut, vapaamuurarit ja symboliikka?
Lopullinen vastaus (Atena) tarttuu Albert Einsteiniin. Teos tarjoaa matkan niin ajassa kuin paikassakin, halki tieteen historian.
Espanjalaiset kirjailija-toimittajat Àlex Rovira ja Francesc Miralles kuljettavat lukijaa Euroopasta Yhdysvaltoihin ja takaisin. Lähtökohtaisena ajatuksena pyöritellään sitä, että kenties Einstein keksi vielä ennen kuolemaansa jotain tärkeämpää kuin suhteellisuusteorian, E=mc², jotain jonka kaava onkin E=ac²?
Syynä uuteen yhtälöön vaikuttaisi olevan muun muassa Einsteinin katumus ydinaseiden kehittelyn suhteen.
Kirjan päähenkilöiksi nousevat toimittaja Javier Costa ja hieman salaperäinen Sarah Brunet. Yhdessä he yrittävät löytää vastauksia ja ensisijaisesti pysyä samaa vastausta havittelevien pahojen voimien edellä.
Samalla kun etsitään Einsteinin salaperäisen Lieserl tyttären mahdollisia jälkeläisiä, tapahtuu ympärillä murhia, salaliittoja ja äärimmäisen nopeita käänteitä.
Lopullinen vastaus perehdyttää lukijansa ilahduttavan hyvin Einsteinin elämään ja pistää miettimään asioiden seurauksia. Tekstillisesti teos on miellyttävää luettavaa, joka ei aiheuta ärsytysreaktioita, mutta pistää taatusti googlaamaan faktoja.
Uskomusten lähteillä
Ruotsalainen toimittaja Jan Wallentin puolestaan tarttui pohjoismaisiin uskomuksiin ja natsismiin. Hänen teoksensa Strindbergin tähti on täynnä faktoja, niin tarkasti piirrettyjä, että välillä täytyy pysähtyä miettimään, koska kirja muuttui fiktioksi. Mukaan on vedetty muun muassa tutkimusmatkailija Sven Hedin ja tutkija-valokuvaaja Nils Strindberg.
Wallentinilla on mielenkiintoinen tapa rakentaa ja kuljettaa tarinaa. Kertomuksen alkaessa pienen lehden toimituksesta on mahdotonta päätellä minne se vielä ehtii. Mukaan eksyy valtava määrä hahmoja, joiden ainoana tehtävä on antaa tarinalle uusia näkökulmia.
Päähenkilöksi osoittautuu lopulta historioitsija Don Titelman, juutalainen, lääkeriippuvainen ja muutenkin hieman reppanan oloinen mies. Avukseen hän saa asianajaja Eva Strandin, joka vaikuttaa alusta asti olevan enemmän kuin antaa ymmärtää.
Donin ja Evan tehtäväksi jää metsästää salaperäistä Strindbergin tähteä ja olla saksalaisia nopeampia.
Loppua kohden tarina saa yhä fantasiamaisempia piirteitä, toisaalta ei sieltä muuten kuiville päästäisikään. Wallentinin luoma vaihtoehtoinen todellisuus ei ole ainoastaan mielenkiintoinen, vaan se aivot naksahtamaan yhä uudelleen, mitä oudoimpiin asentoihin.
Siinä missä Lopullinen vastaus tutustuttaa Einsteinin elämään, kuvaa Strindbergin tähti hienovireisesti lähihistorian sotia sekä pohjoismaiden historiaa myytteineen päivineen.
Álex Rovira, Francesc Miralles: Lopullinen vastaus. Suomentanut: Anne Dougan. Atena 2011. 389 sivua.Jan Wallentin: Strindbergin tähti. Suomentanut: Päivi Kivelä. Otava 2011. 462 sivua.
uutiskirje 
