Laivapäiväkirja kertoo karuja tarinoita

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

– Tämä on ainoa Dagmarilta säilynyt laivapäiväkirja, esittelee Åbo Akademin merihistorian laitoksen intendentti Kasper Westerlund.

– Kapteenille oli tärkeä pelastaa laivapäiväkirja, Westerlund painottaa. Ilman dramatiikkaa Turun merenkulkumuseon Forum Marinumin naapurihuoneistossa säilytettävä asiakirja ei pelastunut.

– Kapteeni meni kajuuttaansa alas kattoikkunasta hakemaan päiväkirjaa.

Laiva oli saanut vuotoja. Ensin vettä yritettiin pumpata laivasta tuulipumpulla. Sen teho ei riittänyt, ja miehet komennettiin käsipumpuille vahtivuorottain. Dagmarilta katkesi myös isomasto.

– Laiva kellui puulastin varassa.

Ohi ajaneelta höyrylaivalta ei Dagmarin hätää ei huomattu. Saksalaiskuunari Hermann kuitenkin havaitsi Dagmarin tilan. Purjelaivalta ilmoitettiin, että voitte nousta laivaan, jos teillä on oma vene.

Pelastusvene laskettiin mereen Dagmarilta. 13-henkinen miehistö pelastui kokonaan. Tähän heitä auttoi muutaman viinipullon pelastaminen. Makeaa vettä ei aluksella enää ollut. Tosin viinikin oli pelastushetkellä lähes lopussa.

Dagmarin kapteeni J. G. W. Snellman vaati, että jokainen miehistön jäsen allekirjoittaa hänen laatimansa selityksen tapahtuneesta laivapäiväkirjaan, joka toimitettiin edelleen konsulille allekirjoitettavaksi ja lähetettäväksi Suomen senaatille.

Meriselitys annettiin Falmouthissa. Westerlund muistuttaa, että laivapäiväkirja on tärkeä asiakirja, jota varustajan tulee nykyään säilyttää kolme vuotta.

– Ikävä kyllä minulla on sellainen tunne, että suuri osa päiväkirjoista menee kaatopaikoille ajan umpeuduttua, Westerlund harmittelee.

EFFOA- ja Bore-varustamot ovat kiitettävästi toimittaneet laivojensa päiväkirjoja laitokselle.

Hyödyllisiä
sukututkimuksessa

Westerlund kertoo, että laivapäiväkirjoista on hyötyä sukututkimuksessa.

– Saa tietoa esimerkiksi, milloin ja missä isoisä on seilannut, Westerlund havainnollistaa.

Vanhin päiväkirja laitoksen arkistossa on vuodelta 1762.

– Meille tulee parisen tuhatta kyselyä ympäri maailmaa etenkin laivoista. Kävijöitä on 600-700.

Laitoksen palveluja käyttävät varsinkin tutkijat, mutta myös alan harrastajat kuten veneenrakentajat ja pienoismallien rakentajat. Laitoksen materiaalin pohjalta on valmistunut myös tohtorinväitöksiä.

Laivapäiväkirjoja on yhteensä 4 500, joista 700 on purjelaivoista. Purjelaivojen seilauksista mainitaan tuhat eri satamaa ja 4 700 matkaa.

– Meillä on netissä laivapäiväkirjoista tietokanta, jolla voi selvittää, oliko jokin alus tiettynä aikajaksona esimerkiksi Pernambucossa, Westerlund kertoo.

Laivapäiväkirjaan on merkittävä laivan sijainti, nopeus, kulkusuunta sekä säätilatiedot säännöllisin välein.

– Nämä ovat melko tylsiä tylsiä tietoja, mutta päällikön tekemät kirjoitukset lisäsivuille antavat kuvan siitä, mitä laivalla oikeastaan on tapahtunut.

Sivuilla kerrotaan matruusista, joka oli ollut juovuksissa vahdissa kello yhdeksän aamulla. Hänet vietiin selviämään hyttiin, josta ei kuulunut elonmerkkiä kello 14 mennessä.

– Tällaista ei enää tapahdu yhtä usein. Kun roro-alukset tulivat 1960- ja 1970-luvuilla, satama-ajat lyhenivät. Aikaa ryyppäämiseen satamassa ei enää ole.

Haamusaari
merikortissa

Laitoksella on näyttävä, noin 3 000 merikortin kokoelma. Niistä vanhin on 1500-luvulta.

Eräässä niistä, vuodelta 1640 on merkitty Gunnarsöra-niminen saariryhmä Tukholmasta pohjoiseen. Todellisuudessa nimenkin saanutta saariryhmää ei ole olemassa.

Selityksenä tapahtuneelle on kaksoisheijastuminen ilmakehässä. Todennäköisesti heijastuksen ovat saaneet aikaan Viron Hiidenmaa ja Saarenmaa.

Merikorttikokoelma on todella arvokas. Eräs kokoelmiin tutustunut antiikin asiantuntija on arvioinut, että yhdellä kokoelman muutamista arvokkaimmista meriatlaksista pystyi aikanaan ostamaan kivitalon. Eräs syy vanhojen merikorttien hyvään kuntoon on se, että kortteja ei otettu käyttöön laivoilla niiden kalleuden vuoksi.

Laitoksen tuoreimpiin aarteisiin kuuluu viime syksynä meriarkeologi Christian Ahlströmin lahjoittama kirjasto. Ahlström löysi Wrouw Marian hylyn Utön vesiltä.

Sigyn varioitui
talvisodassa

Parkki Sigyn ehti toimia pitkään silloisen Åbo Akademin merihistoriallisen museon lippulaivana. Laiva vaurioitui tuntuvasti talvisodassa samoin kuin vaatimaton piharakennus, jossa museo tällöin toimi.

Laitos on toiminut perustamisestaan 1936 lähtien lähes pelkästään lahjoitusvaroin Åbo Akademin yhteydessä. Ensimmäinen lahjoitus oli piirustus, joka kuvaa valaanpyyntialus Turkua.

Myös Sigyn hankittiin lahjoitusvaroin. Nyt sitä ylläpitää tarkoitukseen perustettu Museoalus Sigynin säätiö. Merihistoriallisen museon nimi muutettiin laitokseksi vuonna 1999. Nyt laitos keskittyy merenkulkua, kalastusta ja merellisen kulttuurin historiaa käsittelevien aineistojen kartuttamiseen. Se harjoittaa lisäksi seminaari- ja julkaisutoimintaa.

Palveluksessaan laitoksella on intendentti, amanuenssi ja puoli vuotta kerrallaan työskentelevä konservaattori. Åbo Akademin merihistorian laitos viettää tänä vuonna 75-vuorisjuhlavuottaan.