Viive viikon keskustelupalstalla oli muutama niin erinomainen käsitesekaannus, että niihin on pakko vastata.
Ensiksi Kalevi Suomela kirjoitti ”Ei ole totta että eläisimme kapitalistisessa yhteiskunnassa. Emme elä myöskään sosialistisessa yhteiskunnassa”. En ole huomannut KU:ssa uutisia siitä, että Tokion, New Yorkin, Lontoon ja Helsingin pörssit olisi lopetettu. En ole myöskään nähnyt uutista siitä, että kansainväliset suurpankit olisi pilkottu ja kansallistettu.
Teollisuus-, informaatiotekniikan ym. yritysten osakkeet ovat yksityisessä omistuksessa niin Suomessa kuin muuallakin, ja niillä käydään kauppaa vilkkaasti.
Yksityisessä omistuksessa olevalle finanssisektorille pumpataan satoja miljardeja veronmaksajien rahaa finanssikapitalistisen järjestelmän pystyssä pitämiseksi. Joten eiköhän se nyt ole niin, että elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa. Poliittiset ja toiminnalliset johtopäätökset siltä pohjalta.
Toiseksi Eelis Pulkkinen sekoittaa ansiokkaasti käsitteitä ilmastonmuutosta käsitelleessä jutussaan.
Luonnollinen kasvihuoneilmiö, jonka selvitti ruotsalainen Svante Arrhenius jo 1896, on nykyisenkaltaiselle elämälle välttämätön, sillä ilman sitä maapallo olisi niin kylmä, että nykyinen elämä ei olisi mahdollista. Kasvihuoneilmiön voimistuminen, nykyterminologialla ilmastonmuutos, taas on epäluonnollinen – ihmisen aikaansaama.
Kun esiteollisella ajalla ilmakehässä oli noin 280 miljoonasosaa(ppm) hiilidioksidia, nykyinen pitoisuus on 395 mikä johtuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Viime toukokuussa kansainvälinen energiajärjestö IEA raportoi taas päästöjen kasvusta ja totesi, että vuosisadan loppuun mennessä tapahtuva, kriittiseksi rajaksi asetettu 2 C:n lämpeneminen ei ole ehkä enää realistinen tavoite.
Jos ilmakehä lämpenee 4C, se aiheuttaa valtavaa kuivuutta yhtäällä, tulvia toisaalla, äärimmäisiä sääilmiöitä, merenpinnan nousua. Tämä kaikki tulee johtamaan satojen miljoonien, kenties miljardien ihmisten, nälkä- ja vesipakolaisuuteen.
Niistä aiheutuvien kauheuksien rinnalla vanhojen hirmuhallitsijoiden yhteenlasketut aikaansaannokset tulevat olemaan harrastelijoiden puuhastelua.
Eelis Pulkkinen kirjoittaa myös otsonikadosta virheellisesti. Ns CFC-yhdisteiden kieltäminen Montrealin sopimuksella 1986 on yksi valitettavan harvoja kansainvälisiä ympäristönsuojelun menestystarinoita. Tällä sopimuksella todella pysäytettiin ihmisten aiheuttaman otsonikadon jatkuminen ja varmasti estettiin miljoonia ihosyöpiä.