Ilmaston muutos on jatkuvaa, eikä sitä pysäytä insinööritieto. Reijo Rinne arvelee minun sekoittaneen käsitteitä kirjoittaessani aiheesta (KU 31.7.2011). Hiilidioksidipitoisuus on aina ollut riippuvainen sekä ihmisen että luonnon toiminnasta. Ihmisen aiheuttama hiilidioksidi rajoittuu lähelle maanpintaa troposfäärin alaosaan ja tulivuoret syytävät räjähdyspurkauksissa kuutiokilometreittäin tuhkaa ja hiilidioksidia läpi troposfäärin.
Hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen on erittäin tärkeää ilman laadun kannalta. Vihreä ideologia on loihtinut visioita, joissa ihmisen aiheuttama ilmakehän hiilidioksidikuormitus muuttaisi maapallon Venuksen kaltaiseksi. Tässä uskossa taitaa Reijo Rinnekin olla. Tulivuoria ei voi tulpata, eikä soiden metaania ottaa talteen, muuten kuin tekemällä allas päälle. Pankaa Kiina, Intia ja USA kuriin hiilidioksidin suhteen. Sitten voi uudelleen mitata ilmakehän koostumusta.
Otsonia syntyy auringon UV-säteilyn hajottaessa troposfäärin yläosan harvalukuisia happimolekyylejä. Nämä sitten aktiivisina yhtyvät otsoniksi, jossa on kolme happiatomia. Mitä aktiivisempi aurinko, sitä enemmän syntyy otsonia. Jos insinööritiedolla saa innertit CFC-yhdisteet nousemaa ohi tropopaussin, niin se vasta on tiedettä. Jos näitä todella heikosti reagoivia kaasumolekyylejä olisi päässyt läpitroposfäärin, ja auringon UV-säteily hajottanut ne, niin kloorimolekyyli olisi vapautunut. Kloori on eräs raskaimmista kaasuista, joten se olisi tullut alas heti. Mitkä tilastot muuten osoittavat, että se Montrealin päätös pelasti ihmiset melanoomalta?
uutiskirje 
