MY WEEK WITH MARILYN (Englanti 2011). Ohjaus: Simon Curtis. Käsikirjoitus: Adrian Hodges. Perustuu Colin Clarkin muistelmateoksiin “My Week with Marilyn” sekä ”The Prince, the Showgirl and Me”. Kuvaus: Conrad Pope. Musiikki: Ben Smithard. Pääosissa: Michelle Williams, Eddie Redmayne, Kenneth Branagh.
Kesällä 1957 englantilaisen teatterin ja elokuvan tärkeän vaikuttajan Sir Laurence Olivierin johdolla työstettiin romanttista komediaa Prinssi ja revyytyttö. Tulosta voi luonnehtia tekopirteäksi, kankeaksi ja tylsäksi.
Samaa ei voi sanoa tosipohjaisesta draamasta My Week With Marilyn. Se kertoo kyseisen elokuvan filmauksista ja tarjoaa kiinnostavan kurkistuksen kulisseihin.
”Viikko Marilynin kanssa” on epookiltaan taattua brittilaatua.
Naispäähenkilö on elokuvan historian suuriin naislegendoihin kuuluva, moniongelmaiseksi persoonaksi tiedetty Marilyn Monroe.
Mikään skandaalinkäryinen tirkistelyraina brittifilmi ei silti ole. Siinä on tyylikäs, jonkinlainen empaattisromanttinen peruspoljento, jonka hengessä päähenkilöt viedään hetkeksi sateenkaaren tuolle puolen, tai jotain sinne päin.
Miespäähenkilö on myöhempi dokumentaristi Colin Clark. Elokuva perustuu hänen muistelmateoksensa kuuluisaan ”kadonneeseen lukuun”.
Clark on kesällä 1957 vasta 23-vuotias kulttuurisuvun vesa.
Perhe ei arvosta pojan elokuvainnostusta, joten tämä haluaa näyttää läheisilleen. Hän marssii perhetuttuihin kuuluvan Sir Laurencen tuotantofirmaan ja saa paikan Prinssin ja revyytytön kolmantena apulaisohjaajana.
Käytännössä se tarkoittaa juoksupojan hommia. Niihin tulee yllättävää sähköä, kun Marilynin ongelmallisuus alkaa haitata kuvauksia.
Colinin tehtävänä on yhdessä henkivartijan kanssa huolehtia siitä, että Hollywood-tähti saapuu edes jossain välissä päivää töihin.
Marilynin ja nuoren britin välille kehkeytyy olosuhteiden pakosta luonteva ja luottamuksellinen suhde.
Ensi tuntuma Marilynin roolissa olevan Michelle Williamsin pyörähtelyihin ei lupaa hyvää: esikuvan rinnalla hän on aivan liian tavanomainen.
Jatko kuitenkin osoittaa koko esittävyysvertailun tarpeettomaksi.
Williams tekee omilla ehdoillaan vakuuttavan roolityön sisäisesti hauraana ja vakavista itsetunto-ongelmista kärsivänä elokuvatähtenä. Lääkearsenaali staran yöpöydällä on vaikuttava.
Eddie Redmayne on sopivan poikamainen tähden lumoihin joutuvana handymanina, intoa puhkuvana yleismies Jantusena. Orastava rakkaussuhde tyttöystävän kanssa saa hetkeksi jäädä.
Kenneth Branagh ei ehkä vastaa todellista kuvaa Olivierista, mutta hänen kohdallaan pätee paljolti sama kuin Williamsinkin.
Näyttelijäkaartissa on pikkuroolissakin omaa luokkaansa Judi Dench. Hänen esittämänsä Dame Sybil Thorndike tajuaa heti Marilynin tilan ja rientää rehdisti nuoremman kollegan avuksi.
Marilynin ja Olivierin puolisot näytelmäkirjailija Arthur Miller (Dougray Scott) ja Vivien Leigh (Julia Ormond) pysyttelevät taustalla. Heillä on tilannetajua.
”Viikko Marilynin kanssa” on epookiltaan taattua brittilaatua: henkilöiden vaatetus, automerkit ja tapakulttuuri eivät petä.
Elokuvanteosta on tehty paljon elokuvia, joissa faktan ja fiktion osuus vaihtelee. Tuossa joukossa brittifilmi esiintyy edukseen.
Aihe on kiehtova, ja niinkin erilaisten tv-tuotantojen kuin Uhka menneisyydestä ja Kaarle II – monarkki myrskyssä kunnostautuneen Adrian Hodgesin käsikirjoitus todella hyvä. Leffa on myös napakaksi leikattu.
Kerronnassa on lennokkaan tiivistunnelmainen draivi, missä osansa on toki myös ohjaaja Simon Curtisilla. Hänkin on hankkinut kannuksensa televisiossa ja tekee tässä viisikymppisenä mallikkaan pitkän näytelmäelokuvan debyytin.
My Week With Marilyn on ennen kaikkea hyvä ja mutkaton kokonaisuus ja sellaisena nautittavaa asiapitoista viihdettä aikuiseen makuun.
uutiskirje 
