Karu arkisuus ja koruton kauneus kohtaavat belgialaisveljesten Jean-Pierre ja Luc Dardennen kirjoittamassa ja ohjaamassa hienossa elokuvassa Lapsi (2005). Se palkittiin 2005 Cannesin filmijuhlien pääpalkinnolla.
Bruno (Jeremie Renier) on varastettua tavaraa välittävä parikymppinen pikkunilkki, kumppani Sonia (Deborah Francois) juuri synnyttänyt nuori äiti. Brunon tekemisillä on kauaskantoisia seurauksia myös lähipiirille. Brunon johtaman varasliigan osaava apumies on murrosikäinen Steve (Jeremie Segard).
Nuorten kautta tarina vie jokseenkin masentavaan todellisuuteen. Elokuvan ihmiset kuuluvat nykyaikaiseen kaupunkiproletariaattiin, suuriin häviäjiin.
Siihen, että elokuva on belgialaista alkuperää, liittyy jotain symbolisesti merkittävää. Onhan Belgia synkän menneisyyden omaava entinen siirtomaavalta ja sen pääkaupunki Bryssel kuin keuhkot vallitsevalle euromarkkinatahkoamiselle. Elokuvan näkymissä on yleispätevää todistusvoimaa aikamme hengestä.
Tapahtumiin syntyy lujaa emotionaalista potkua, kun Bruno lähtee vauvan kanssa kävelylle äidin jäädessä jonottamaan pääsyä sossun luukulle.
Juuri kun päähenkilö on leimautumassa paatuneeksi sosiopaatiksi, tapahtuu tyylikäs käänne. Ilman sitä leffa olisi typistynyt tavanomaisen ankeaksi sosiaalidraamaksi. Sen sijasta Lapsesta kasvaa moraliteetti, joka vie ihmisyyden perusteiden äärelle.
Dardenne-veljekset ovat kertoneet saaneensa idean tarinaan edellisen työnsä filmauksissa katukuvassa kokemistaan näkymistä. Elokuvassa voi nähdä sukulaisuutta klassikoihin Polkupyörävaras (1946) ja Taskuvaras (1959).
Vaikka tapahtumamiljöö on ruminta mahdollista kaupunkinäyttämöä, Dardenne-veljesten ennenkin palkittu realismi (Rosetta, 1999, myös Cannes-voittaja) kätkee sisäänsä oudosti väreilevää kauneutta. Veljekset löytävät arvokkuutta sielläkin, missä monet saattavat nähdä pelkän jätekasan.
Lapsi. Yle Teema keskiviikkona kello 21.45.
uutiskirje 