Federico Fellinin tuotannossa 1950-luku oli aikaa ”Felliniä ennen Felliniä”, italialaismestari oli vielä sitoutunut toisen maailmansodan jälkeisen neorealismin perinteeseen. Fellinille ominaiset groteskit kärjistykset ovat Tiessä (1954) vasta alullaan.
La Strada – Tie on pohjimmiltaan hyvin simppeli elokuva, jossa elämä nähdään varsin lohduttomana vaelluksena. Avaintermejä ovat traagisuus ja elegisyys, joihin liittyy oleellisesti tarinan jonkinlainen ”vaikertava” romanttisuus.
Voimailunäytöksiä antava Zampano (Anthony Quinn) ja tämän lapsenomainen avustaja Gelsomina (Guiliette Masina) kiertävät maata kolmipyöräisellään. Näytökset noudattavat samaa kaavaa, samoin vapaa-aika. Zampano kohtelee hyväntahtoista matkakumppaniaan huonosti.
Vaikka nainen on enemmän esillä, Zampano on kiinnostavampi hahmo. Anthony Quinn tekee pitkän uransa vaikuttavimman roolisuorituksen miehenä, jonka kestoärtymys ei ole pelkästään alkoholin liikakäytöstä johtuvan huonomaksaisuuden ilmentymä.
Tuskaisesti kohti meren rantaa kaartava tarina saa runollista potkua Nino Rotan tunteikkaasta musiikista.
Sirkuksen klovni ja nuorallatanssija on nimeltään Il Matto (Hullu), ”pyhä hupsu”, joka näkee Gelsominassa hengenheimolaisensa. Roolissa tekee Quinnin ja Masinan tavoin hienon roolityön amerikkalainen Richard Basehart.
La Strada – Tie, Yle Teema sunnuntaina klo 18.00
uutiskirje 