Viimeinen sana
Makaroveja on moneen junaan.
Tšeljabinskin Traktorissa jääkiekkouransa aloittanut Sergei Makarov tiesi mitä teki. Hän voitti kahdeksan maailmanmestaruutta vuosina 1978–1990, kaksi olympiakultaa ja pelasi NHL:ssä yli 400 ottelua. Makarov pelasi yhdessä kaikkien aikojen kovimmassa ketjussa yhdessä Igor Larionovin ja keskiviikkona kuolleen Vladimir Krutovin kanssa.
Makarovin pikkuveli Nikolai Makarov pelasi kaksi kautta Jokereissa, mutta nyt ei puhuta hänestä, vaan toisesta Nikolai Makarovista, joka jääkiekon sijaan hakeutui sotilasuralle.
Kylmän sodan museosta tulevilla lausunnoilla on juuri päinvastainen tarkoitus kuin on tarkoitettu.
Tämä Nikolai Makarov on Venäjän asevoimien komentaja. Hän ampui keskiviikkona sellaisen hutilaukauksen, jota Sergei Makarov ei tehnyt edes juniorina. Makarovin Suomeen kohdistama ripitys pelasi suoraan Nato-kannattajien pussiin herättämällä vanhat Venäjä-pelot. Atlantti-seura kiittää.
On hyvä, että menneiden vuosien kieli keskellä suuta laadituista kommunikeoista ja fraaseista on päästy suoraan puheeseen. Mutta ymmärsiköhän venäläiskenraali, mikä vaikutus sillä on, kun hän luettelee, mitä Suomi Venäjän mielestä saa ja ennen kaikkea ei saa tehdä?
Elinkeinoelämän valtuuskunnan keväällä julkistamassa mielipidetiedustelussa Nato-jäsenyyden kannatus oli ennätyksellisen alhainen ja suhtautuminen Venäjään melko myönteistä. Mitenkähän olisi, jos uuden Nato-gallupin teko olisi aloitettu tämän viikon keskiviikkona? On täysin varmaa, että suoraan kylmän sodan museosta tulevilla lausunnoilla on juuri päinvastainen tarkoitus kuin on tarkoitettu.
Asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, puhuiko Venäjän asevoimia vuodesta 2008 johtanut Makarov vain omissa nimissään vai heijasteliko puhe myös uusvanhan presidentin Vladimir Putinin turvallisuuspoliittista ajattelua. Toivottavasti ei, sillä niin kylmääviä lausuntoja Euroopan tilanteesta Makarov on viime aikoina jaellut.
Viime marraskuussa samainen Makarov maalaili ydinsodan mahdollisuutta Venäjän ja Euroopan rajoilla. Syynä oli silloin kuten nytkin Venäjää hiertävä entisiin Varsovan liiton maihin laajentunut Nato ja sen kaavailema ohjuspuolustusjärjestelmä. Aiemmin puna-armeijan joukkoja Itä-Saksassa johtanut kenraali piti mahdollisena alueellisia konflikteja, joissa käytetään myös ydinaseita.
Kuukausi sitten hän uhkasi melko suorin sanoin Puolaa ja Romaniaa sotilasiskuilla, mikäli Nato sijoittaa ohjuspuolustusjärjestelmänsä niihin. Kyseeseen tulisivat lyhyen kantaman Iskander-ohjukset Kaliningradista.
Nato ei ole mikään marttakerho eikä rauhanjärjestö, mutta Venäjän kipuilu suurvalta-asemansa menetyksen vuoksi ei liioin ole kesäinen huviretki. Uhkailut suvereeneja valtioita kohtaan kertovat ikävällä tavalla siitä, että Venäjällä on edelleen tarve katsoa niiden ja siis myös Suomen kuuluvan etupiiriinsä ja päättävän asioistaan Venäjän mielen mukaan eikä omista lähtökohdistaan.
On ollut havaittavissa, että vasemmalla on jonkin verran tarvetta osoittaa suosiota Makarovin puheelle tyyliin, että nyt pantiin Nato ja sen kannattajat paikoilleen. Itse en löydä sotilasiskuilla uhkailuista mitään positiivista. En myöskään kylmän sodan kaiuista, tulivat ne sitten idästä tai lännestä.
Kokeillaanpa ajatusleikkinä, miltä tuntuisi, jos Naton päämajasta uhkailtaisiin ennalta ehkäisevällä iskulla esimerkiksi Pietaria. Aika poruhan siitä syntyisi.
Vanhat asenteet istuvat yllättävän lujassa, mutta ei itä ole pelkästään hyvä. Eikä länsi ole pelkästään paha.
Edes Nato ei ole pelkästään paha. Se on kuitenkin riittävän paha ja ennen kaikkea jännitteitä ylläpitävä toimija Euroopassa, ettei Suomen ole edelleenkään mitään syytä pyrkiä sotilasliiton jäseneksi. Osumatarkkuudeltaan heikoimmasta Makarovista huolimatta.
uutiskirje 
