”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin”, sanoi Milton Friedman, yksi uusliberalismin keskeisimmistä kummisedistä.
Eurooppa on nyt sellaisessa kriisissä ja muutoksen kohde on eurooppalainen sosiaalinen malli. Kriisin voima ja toistuvat pakot välittömään reagointiin ovat sumentaneet päättäjien näköalan pinnan alla tapahtuvasta kehityksestä. Onneksi on ajattelijoita, joilla on aikaa pohtia kehitystä pidemmällä aikajänteellä kuin pörssikurssien seuraavan tunnin reaktiolla.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas sanoi viime viikon Viikkolehdessä olevansa huolestunut kriisimaiden työmarkkinareformeista, joilla heikennetään työntekijöiden oikeuksia ja työolosuhteita. ”Näitä lääkkeitä saadaan varmasti maistaa täällä pohjoisessakin”, hän varoitti.
Muutokset tapahtuvat kriisin keskellä puoli huomaamatta.
Keskiviikkona Ilmakunnas jatkoi asiasta laajemmin PT:n blogissa, josta kerrottiin tuoreeltaan myös Kansan Uutisten verkkolehdessä.
Ilmakunnas kirjoitti, että kriisimaiden tuen ehdoksi asetetut työmarkkinareformit ovat koskeneet hyvin yksityiskohtaisesti muun muassa työttömyysturvaa, irtisanomissuojaa, työaikoja ja palkoista sopimista. Palkkapolitiikassa pyrkimyksenä on siirtää sopiminen yritystasolle ja tehdä yrityksissä aiempaa helpommaksi poiketa (alaspäin) alakohtaisiin työehtosopimuksiin kirjatuista palkoista.
Hän myös totesi, että ”muutokset tapahtuvat kriisin keskellä puoli huomaamatta.”
Herää kysymys, mitä tekemistä eurooppalaisen työmarkkinamallin romuttamisella on nykyisen kriisin ratkaisemisen kanssa. Kriisiin syyllisiä eivät ole ammattiliitot eivätkä työläiset, vaan finanssipääoman tolkuttomuudet ja liian suureksi kasvanut koko. Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Paul Volcker totesi jokin aika sitten, että ainoa hyödyllinen finanssi-innovaatio viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on ollut pankkiautomaatti.
Tarvitaan siis markkinoiden sääntelyä. Kriisin varjolla kuitenkin puretaan mieluummin työmarkkinoiden sääntelyä. Missä viipyy esimerkiksi rahoitusmarkkinavero? Mitä Suomi on tehnyt sen edistämiseksi?
Suomen Espanjalta saamat vakuudet ovat hyvä asia, mutta niistä ja 130-sivuisesta sopimuksesta kiivailu vievät katseen sivuun olennaisesta. Mitä todella tapahtuu Euroopassa. Seija Ilmakunnaksen tärkeät havainnot ovat jääneet vaille laajempaa huomiota lomailevassa Suomessa. Toivottavasti lomien jälkeen poliittisella vasemmistolla ja ammattiyhdistysliikkeellä on aikaa pysähtyä katsomaan asiaa pintaa syvemmältä.
Eurooppa saattaa seisoa tienhaarassa juuri nyt. Kriisimaiden kurjistuminen voi nostaa esiin ne ääriliikkeet, joiden luultiin kadonneen iäksi. Tai sitten kuristuspakettien vastustajat ryhmittyvät puolustamaan Euroopan sosiaalista mallia yli omien välittömien etujensa. Kysymys olisi siis ”jonkun isomman ja periaatteellisemman asian ajamisesta”, kuten Seija Ilmakunnas asian ilmaisee.
Jälkimmäinen vaihtoehto olisi iso positiivinen käänne tilanteessa, jossa on viime vuodet keskitytty korostamaan eroja erilaisten eurooppalaisten välillä.
uutiskirje 