Eduskunta hyväksyi viime töinään ennen juhannusta Suomen osallistumisen Euroopan vakausmekanismiin (EVM) lähes rutiinijuttuna äänin 104–71. Poissa oli peräti 24 edustajaa.
Asiasta keskusteltiin 13. ja 19. kesäkuuta melkein pelkästään perussuomalaisten voimin. Yhtään ministeriä ei osallistunut asian ensimmäiseen ja toiseen käsittelyyn. Hallituksen esityksen puolustaminen jäi lähinnä kokoomuksen Kimmo Sasin harteille.
Hallituksen ja hallituspuolueiden kansanedustajien ei olisi kannattanut suhtautua asiaan näin yliolkaisesti, sillä sopimus on epäselvä ja on mahdollista, että eduskunta hyväksyi asian väärin tiedoin.
Kysymys koskee sitä, onko EVM:llä ensisijaisen velkojan asema suhteessa yksityisiin sijoittajiin. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoi sopimuksen lähetekeskustelussa 3. toukokuuta, että on:
– Veronmaksajien varojen turvaamisen kannalta tärkeää on, että EVM:llä on hallitusohjelman mukaisesti ensisijaisen velkojan asema suhteessa yksityisen sektorin lainoihin mahdollisissa maksukyvyttömyystilanteissa. Vastaava velkoja-asema on Kansainvälisellä valuuttarahastolla eli IMF:llä, ja velkoja-asemansa ansiosta IMF ei ole historiansa aikana juuri joutunut kirjaamaan itsellensä tappioita. Tästä syystä myöskään Suomen hallitus ei ole asettanut, hallitusohjelmansa mukaisesti, EVM:n kautta myönnettäville lainaohjelmille ehdoksi vakuuksia.
EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn on kuitenkin viime ja tällä viikolla todennut jo pariin otteeseen, ettei tällaista ensisijaisuutta ole sopimuksen pykälissä, vaan ainoastaan sen johdannossa. Lopulta Rehnin tulkinnan mukaan kyse on aina euroalueen jäsenvaltioiden tapauskohtaisesta harkinnasta.
Joko Urpilainen tai Rehn on nyt väärässä. On helppo yhtyä presidentti Sauli Niinistöön, joka sanoi maanantaina, että on tarkkaan selvitettävä, mitä missäkin ja mistäkin on päätetty.
Jos ensisijaisen velkojan asema ei olekaan selviö, on sopimus tuotava uudelleen eduskuntaan. Toivottavasti kansanedustajat tällä kertaa jaksavat myös paneutua asiaan.
uutiskirje 
