Nykyään pakolaisuus on arkipäivää ja ihmisiä virtaa maasta toiseen jatkuvalla syötöllä. Pakolaisongelmasta käydäänkin kovaa keskustelua. Miten paljon pakolaisia pitäisi ottaa vastaan tai pitäisikö ollenkaan, miten heitä voisi muuten auttaa, ja miten heitä tulisi kohdella heidän uudessa kotimaassaan ja niin edelleen
Kuitenkin keskustelu on yleensä rajoittunut tällaisiin teknisiin ja käytännöllisiin kysymyksiin. Harvoin pohditaan mitä pakolaisuus käsitteenä tarkoittaa, millaisia merkityksiä se pitää sisällään ja millaisen identiteetin pakolainen joutuu omaksumaan.
Kansainvälisestekin tunnettu antropologi Liisa Malkki syventyy kirjassaan Kulttuuri, paikka ja muuttoliike juuri tällaisiin periaatteellisiin ja filosofisiin kysymyksiin.
Kirjaa voi suositella perussuomalaisille ja niille vasemmistolaisille, joiden mielestä kansainvälistyminen ajaa vain kapitalismin asiaa.
Malkki tarttuu ja analysoi itse pakolaisuuden käsitettä. Mikä tekee pakolaisesta pakolaisen ja onko olemassa universaali pakolaisen tyyppi? Tavallisesti pakolainen esitetään ihmisenä, joka on revitty juuriltaan ja joutuu vaeltamaan irtolaisena vailla oikeaa identiteettiä, ystäviä ja kotia. Malkki tarttuu tähän ja kysyy, mihin tällainen näkemys perustuu.
Näkemyksen mukaan on olemassa kiinteä ja pysyvä identiteetti ja ympäristö, jota edustavat erilliset ja selvärajaiset kansakunnat. Paikallaan pysymistä pidetään normaalina ja luonnollisena ja liikkumista luonnottomana. Tähän viittaa puumetafora, kuten puhe ”juurista”, ”irti repimisestä”, ”vieraasta maaperästä”, ”sukupuusta” ja ”alkuperäiskansoista”.
Tällaisella vastakohta-asetelmalla on traagisia seurauksia. Koska pakolainen on luonnottomassa tilassa ja häneltä näin puuttuu vakaa ja selvärajainen identiteetti, hänet on helppo mieltää on vaaralliseksi, epäluotettavaksi ja arvaamattomaksi. Pakolainen on näin vaarassa vajota rikollisten ja terroristien kastiin. Niin kuin usein rikolliset ja muut ulkopuoliset, myös pakolaiset esitetäänkin kasvottomina ja anonyymeinä.
Heillä ei ole historiaa ja yksilöllistä elämänkaarta, vaan he pomppaavat esiin pimeästä tyhjyydestä kuin demonit ja muut pahuuden edustajat. Tästä myös rasismi ja maahanmuuttajien vainoaminen kumpuaa.
Mitä tulisi tehdä ennakkoluulojen hälventämiseksi ja vastakohta-asetelmien purkamiseksi?
Tämä Malkin vuosien 1991– 2007 artikkeleista koottu kirja toimii hyvänä johdatuksena aiheeseen. Malkki ja muut antropologit, jotka viettävät suuren osan elämäänsä muissa kulttuureissa ja käyttävät mitä erilaisimpia menetelmiä heitä tutkiessaan, tekevät pioneerityötä ja avaavat uusia näkökulmia erilaisten ymmärtämiseksi.
Tärkeintä on demonin kaavun riisuminen pakolaisen yltä ja kyky asettua hänen asemaansa.
Myös paljon parjattu maiden välisten rajojen kaatuminen ja siirtyminen maailmanlaajuiseen yhteisöön tuo esiin hyvät puolensa. Nykyäänhän liikkumisesta – postmodernista filosofiasta, jota Malkkikin hyödyntää, aina kaupankäyntiin asti – on tulossa normi ja lähtökohta ja pysyvyyden ja kansallisuuden korostaminen on liukumassa marginaaliin.
Malkin kirjaa voikin suositella ennen kaikkea perussuomalaisille ja heidän kannattajilleen sekä niille vasemmistolaisille, joiden mielestä kansainvälistyminen edustaa ainoastaan rahanvaltaa ja ajaa vain kapitalismin asiaa.
Liisa Malkki: Kulttuuri, paikka ja muuttoliike. Vastapaino 2012. 283 sivua.
uutiskirje 