Ristiriitainen. Se on sana, joka kuvaa sekä katsomiskokemusta että tunnelmaa esityksen jälkeen.
Sen aiheena ovat murentuvan hyvinvointivaltion murentuvat aikuiset, jakojäännöksenä lyödyt ja laiminlyödyt lapset: kaltoin kohdellut ja yksin jätetyt.
Kirjan lukenut katsoja tietää alusta asti, ja muutkin jo pian aavistavat, että yhdessä lukitussa huoneessa makaa pieni tyttö, jonka henkiin jääminen on kiinni pienestä pojasta.
Karmivan ajankohtaisen aiheen ympärillä kuitenkin tehdään huumoria muun muassa aikuisen miehen ärräviasta ja pedofiilivihjailuista.
Farssiin kuuluu vääristä ovista kulkeminen ja väärinkäsityksille nauraminen. Kun väärinkäsitys koskee lapsen mahdollista hyväksikäyttöä, juuttuu minun nauruni kurkkuun.
Ennemmin haluaisi huutaa kuin nauraa.
KOMin työryhmän tarkoitus on varmasti vilpitön. Alkuperäisteoksen rankan aiheen vastapainoksi on poimittu esitykseen humoristisia sävyjä.
Tässä kontekstissa lause: ”En minä ole tappanut ketään, olen insinööri”, saa yleisön räjähtämään.
Uskon huumoriin parantavana ja tehokkaana keinona. Nauru voi nostaa pintaan kiellettyä, pelottavaa ja tärkeää, osoittaa epäkohtia sormella. Karkkipäivässä käy päinvastoin, olennainen on hukkua huumorin alle.
Kun samat näyttelijät on nähty samalla kokoonpanolla riittävän monta kertaa komediallisissa rooleissa, syntyy nauru jo sen tunnistamisesta.
Vaivaako teatteria hauskuuttamisen pakko, meitä katsojia nauramisen pakko? Vai onko aihe tässä kohtaa liian vakava, että sitä kykenisi käsittelemään vakavasti?
Ristiriitaista on se, ettei esitys ole huono, siinä on paljon myös maistuvaa.
Video- ja kuvaprojisoinnit (Immanuel Pax, Noora Geagea) ovat vaikuttavia, näyttelijät pääosin osaavia.
Juho Milonoff tekee hellyttävästi pojan roolin, Laura Malmivaara on ihan hirveillä kierroksilla Paula Vaarana. Äitinä, joka ei lopulta ole hirviö, ihmisraunio kylläkin. Vähempikin olisi tehnyt sen selväksi.
Eeva Soivio pitää jalat maassa ja esitystä kiinni todellisuudessa lastensuojelun työntekijänä, joka toimii myös esityksen kertojana.
Tarinoidensa kertojia ”näkymättömät” lapset tarvitsevatkin. Aiheeseen tarttumisesta kiitos KOM-teatterille.
Markus Nummi: Karkkipäivä. Dramatisointi Anna Viitala, ohjaus Pekka Milonoff. Rooleissa: Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio ja Pekka Valkeejärvi. KOM-teatteri, Kapteeninkatu 26, Helsinki.
lehti 