Tähän kirjaan liittyi se Helsingin Sanomien jutusta alkanut ulkokirjallinen myrsky, joka nousi kirjailijan sisarenlapsen sairauden käyttämisestä materiaalina.
Se unohtuu kuitenkin heti, kun aloittaa lukemisen, sillä Riikka Ala-Harja on kirjoittanut hienon romaanin.
Tarinassa käydään sotaa monella rintamalla. On Normandian maihinnousu, josta päähenkilö Julie luennoi turisteille. On taistelu 8-vuotiaan Emma-tyttären syöpää vastaan, ja on avioerokamppailu Julien ja Henrin välillä.
Kaikkia näitä maailman ja elämän mullistavia yhteenottoja kirjailija kuvaa lyhyin lausein, taloudellisesti, adjektiiveja viljelemättä. Välillä jopa luettelomaisesti, olematta silti yksitoikkoinen.
Ala-Harja piirtää lukijan eteen Normandian rannan, sairaalahuoneet ja perheen hiljaiseksi taistelutantereeksi muuttuneen talon, yhtäkkiä hajonneen parisuhteen. Tarkoista havainnoista ja yksityiskohdista syntyy eheä kuva.
Tekstin rytmi tarttuu lukijaan, sivut kääntyvät, tarina naksuttaa eteenpäin. Raskaista teemoistaan huolimatta kirja on kevyt lukea: hyvällä tavalla pieni.
Sotarinnastukset ovat luontevia, on kyse sitten avioerosta tai lapsen ruumiissa tapahtuvasta taistelusta syöpäsoluja vastaan.
Emman hiukset irtoavat tukkoina sytostaattihoitojen seurauksena, aikoinaan hänen isänsä isoäidin hiukset on ajeltu rangaistukseksi siitä, että tämä on (hengissä pysyäkseen) maannut saksalaissotilaan kanssa.
Julie puolestaan olisi valmis makaamaan kenen kanssa hyvänsä, jos voisi sillä pelastaa tyttärensä.
Perjantaina 25. elokuuta 1944 liittoutuneet saapuvat Pariisin, ihmiset hurraavat ja yhtenä toisena päivänä, Normandiassa, Emman hoidot ovat ohi, toistaiseksi.
Julie ihmettelee tarvitaanko aina taistelua ennen kuin helpottaa, mutta toteaa lopulta sen kannattaneen.
”Jonain tulevana päivänä ajattelen tätä päivää hyvällä, tyttöni on hyvä ja altis, ei vielä terve mutta kohta, Emma on vahva ja uljas, minä olen väkevä, en takeltele, olen äänekäs, ällistelen miten taistelu kaikkoaa ja muuttuu eheäksi rauhaksi, ja miten taistelu ei ollut turha.”
Riikka Ala-Harja: Maihinnousu. Like 2012. 209 sivua.