Risto Jarvan ohjaaman ja yhdessä Peter von Baghin ja Jaakko Pakkasvirran kanssa kirjoittaman Ruusujen aika -elokuvan päähenkilö tekee vuonna 2012 historiallista tutkimusta 1970-luvulla tapaturmaisesti kuolleesta naisesta. Elokuvassa Historian instituutin virallisen katsauksen mukaan yhteiskunta on 1960- ja 70 -lukujen levottomien aikojen jälkeen muuttunut ihmiskeskeiseksi, demokraattiseksi ja liberaaliksi. Edistys kukoistaa ja luokkarajat ovat hävinneet. Teknologia takaa ihmisen kaikenpuolisen hyvinvoinnin.
– Elokuvan kuluessa kuitenkin paljastuu, ettei pehmeä julkisivu vastaa todellisuutta. Pinnan alla on jännitteitä, tyytymättömyyttä ja ristiriitoja. Demokratia on näennäistä ja tosiasiassa yhteiskunnassa vallitsee piilototalitarismi, toteaa elokuvatutkija Markku Varjola.
Ruusujen ajassa puolueita ei enää ole. Poliittinen päätöksenteko on jätetty meritokraateille ja byrokraateille eli asiantuntija- ja virkamiesvallalle. Ne kontrolloivat kansalaisia ja sääntelevät yhteiskuntaa ilman kansalaisten antamaa avointa valtakirjaa.
Näkemys tietorekistereistä on toteutunut, sillä Suomessa on valvontayhteiskunta.
Varjolan mielestä vuonna 1969 ensi-iltansa saaneen Ruusujen ajan näkökulma vastaa varsin hyvin yhteiskunnan nykyistä tilannetta.
– Mielestäni demokratia ei toteudu Suomessa kovin hyvin. Edustuksellinen demokratia ei ole sama asia kuin todellinen kansanvalta. Nyky-yhteiskunnassa vallitsee harvainvalta. Tämä liittyy niin poliitikkoihin, liike-elämän johtoon, asiantuntijoihin kuin ylimpiin virkamiehiin.
Varjolan mukaan Ruusujen aika kuvaa niin valtarakenteita kuin tekohetkeään 1960-luvun loppua epäsuorasti.
– Päätöksenteko on elokuvassa tiivistetty Historian instituuttiin, joka ei ole varsinainen hallintoelin. On selvää, että elokuvassa kaikkia rakenteita ei voida käsitellä erikseen.
– Tekohetkeen liittyvät yhtäläisyydet näkyvät lähinnä elokuvan lakkoilevien insinöörien kohdalla. Heidän voidaan katsoa edustavan opiskelijoiden ja työväestön vastarintaa, jota oli eri puolilla maailmaa vuonna 1968.
Tekniikan hyödyt ja haitat
Elokuvan käsikirjoittajat hyödynsivät tulevaisuusasiantuntijoita ja lukivat alan kirjallisuutta. Taustakirjallisuutena oli esimerkiksi Herman Kahnin Maailma vuonna 2000 ja Michael Youngin satiiri meritokratiasta.
Ruusujen aika osui oikeaan monissa teknologissa visioinneissaan. Elokuvassa nähdään esimerkiksi laitteita ja teknisiä ratkaisuja, jotka ovat kännykän, Skypen tai Messengerin kuvayhteyden ja autojen navigaattoreiden kaltaisia.
Ruusujen ajan Suomessa on kaksi televisiokanavaa. Valtion virallisen tiedotuskanavan lisäksi on vapaakanava, jossa kuka tahansa kansalainen saa sanoa mielipiteensä mistä tahansa. Internetissä tämän ajatuksen voidaan katsoa toteutuneen. Elokuvassa kerrotaan myös rekistereistä, joissa on valtavasti tietoa ihmisistä. Ihmiset ovat vain näennäisen vapaita.
– Tämäkin on toteutunut, sillä meillä on valvontayhteiskunta. Uusi teknologia on lisännyt yksilön mahdollisuuksia ja tuonut vapautta. Samalla yksilön valvonta ja kontrollointi on lisääntynyt. Tekniikka toimii Iso Veli -yhteiskunnan palveluksessa. Tekniikka on ollut kaksiteräinen miekka.
Lisäksi elokuvassa ihmiset syövät mielialapillereitä, mikä on nykyään monien kohdalla todellisuutta.
Naisen asema muuttunut
Ruusujen ajassa miehet ja naiset käyttävät urheilutiloissa yhteistä pukuhuonetta.
– Elokuvan tekoaikaan yhteiskunta oli vielä hyvin puritaaninen. Seksuaalinen vapautuminen oli alkamassa muun muassa e-pillerien keksimisen myötä. Tekijät olivat oikeassa siinä, että nykyinen yhteiskunta on seksuaalisesti vapaampi kuin 1960-luvulla. Kiinnostavaa on, että en ole ainakaan huomannut Ruusujen ajassa viittauksia seksuaalisiin vähemmistöihin, Varjola toteaa.
Elokuva ennakoi myös naisen aseman tasa-arvoistuvan.
– Toinen naispäähenkilö on insinööri ja Historia-instituutin johtaja on nainen. Tekijät ovat selvästi nähneet, että naiset tulevat saamaan jalansijaa keskeisissä yhteiskunnallisissa tehtävissä. Kaikkialla maailmassahan tämä ei tosin ole toteutunut. Eikä meillä Suomessakaan naisia ole juuri ollut talouselämän korkeimmissa johtotehtävissä.
Varjola sanoo Ruusujen ajan olevan monessa mielessä edistyksellinen ja ei-perinteinen elokuva.
– En tiedä onko se tieteiselokuvana ainutlaatuinen tai erityisen poikkeuksellinen. Tieteiselokuvien valtavirtaa se ei missään tapauksessa edusta. Siinä liikutaan maapallon reaaliympäristössä, eikä esimerkiksi avaruudessa. Vaikkapa elokuvan pukeutumistyyliin ei kuitenkaan kannata liikaa keskittyä. Muotiahan ei voi ennustaa.
uutiskirje 
