Kommentti
Ei pidä säikähtää Jarmo Lampelan elokuvan nimeä: Miesten välisiä keskusteluja. Vaikka se kuulostaa kuivalta ruotsalaistyyppisen yhteiskunnallisen dokumentin nimeltä, elokuva on kaikkea muuta – itseironisen miehekkäästi.
Elokuva kertoo romaanin syntyprosessista. Siksi leffan nimi voisi ihan hyvin olla komeasti ”Grand Hotel Park”, kipeästi syntyvän kirjan nimen mukaan. Nimen arvoituksellisuuskin selviäisi elokuvan lopussa, palkitsevasti.
Ennustan Lampelasta ja Juha Kukkosesta uuden ajan Pertti Pasasta ja Vesa-Matti Loiria. Jos ei nyt ihan yhtä suosittuja, niin ainakin yhtä tuottoisia. Siksi kovia suunnitelmia heillä on.
Jouko Huru
Miesten välisiä keskusteluja on viriili taiteilijakuvaus. Sen on ohjannut Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professori Jarmo Lampela.
Lampelan edellisestä teatterielokuvasta Eila (2003) on jo lähes kymmenen vuotta. Hänen aiempia tasokkaita filmejään ovat olleet ja Joki (2001) ja Sairaan kaunis maailma (1997). 2000-luvulla Lampela on toki tehnyt lukuisia dokumentteja, tv-sarjoja ja käsikirjoituksia.
Miesten välisiä keskusteluja vie katsojan vavahduttavalla tavalla taiteilijaelämän iholle. Häpeämättömästi elokuvassa kerrotaan itseään ja kirjoittamistaan etsivän taiteilijan narsistisesti kouhottavasta elämästä.
Suuri ansio elokuvan onnistumisesta kuuluu risupartakirjailijaa esittävälle Juha Kukkoselle. Hänen rohkeutensa heittäytyä roolinsa vietäväksi on uskaliasta. Armottomissa pitkissä lähikuvissa hänen hikisen tuskaiset kasvonsa kestävät. Näyttelijäntyössä ei ole falskiuden häivää.
Visuaalisuus kasvaa kirjailijan mukana
Lampela sanoo lähteneensä tekemään hieman erilaista elokuvaa totutusta poikkeavin metodein. Kuvaaja ja näyttelijät ovat saaneet koko ajan osallistua kohtausten hienosäätöön, vaikka pohjana on ollut Lampelan käsikirjoitus.
Elokuvan alku ei oikeasti lupaa paljon. Se ikään kuin hapuilee hukassa olevan kirjailijansa mukaisesti. Lampela sanoo sen olevan tietoista.
– Tarkoitus oli aloittaa elokuva ärsyttävästi ja provosoivasti.
Visuaalisuuskin tuntuu aluksi olevan hukassa. Kuvat ovat pieniä. On paljon pelkästään kasvoihin keskittyviä lähikuvia. Alun jälkeen kuviin kuitenkin alkaa tulla dynamiikkaa ja loppua kohti hahmotellaan jopa komeita maisemia.
– Sitten kun kirjailijan ajatukset lähtevät lentoon sen oman egon ympäriltä, niin se laajentaa sitä kuvallista perspektiiviäkin.
”Kameraleikin” takana on kuvaaja Aarne Tapola. Alkupään televisiomainen kuvaus luontuu häneltä hyvin, koska hänellä on pitkä kokemus televisiouutisille kuvaamisesta.
Kukkonen sanoo, että käytetty kevyt ja nopeasti viritettävissä oleva kuvaustekniikka on näyttelijäystävällinen, koska kamera pääsee ongelmitta lähelle.
Kirjan tarinan syntyä seurataan taidolla
Elokuvassa on monta tasoa. Draaman näkökulmasta mitään sanomattomalta kuulostava elokuvan nimi on tekijöiden mukaan vahva liikkeelle lähdön idea. Lampelan ryhmä ei kuitenkaan käy ruotimaan miesten puheita tosikkomaisesti tai naurukomedian keinoin. Tyylilajina pysyy aika hyvin ironisoiva satiiri.
Ansiokkain kerronnan taso on kirjailijan työprosessin seuraaminen. Kiehtovaa on se taito, jolla seurataan kirjan tarinan syntyä ja loppua kohti yhä vahvemmin itse kirjan tarinaa.
Kiitokset tarinassa ansaitsee myös se, ettei kirjailijan menestystä glorifioida kirjan ympärillä pyörivän kaupallisen hälinän mukana, vaan siinä eletään suitsutusten varjossa liki kirjailijan epäilyksiä ja uuteen tarttumisen tuskaa. Kirjailijan vanha rähjäinen ja epätasainen elämä ei todellisuudessa paljon muutu – vaikka muut juhlivat.
Kukkosen lisäksi elokuvassa onnistuu erityisesti Rea Mauranen pahasti sairastuvana kustannustoimittajana, joka silti jaksaa jatkaa kirjailijan rinnalla hänen teoksensa loppuun.
Seuraavaksi elokuvan ja teatterin yhteistyötä
Miesten välisiä keskusteluja on vasta alkua elokuvan tuottaneen osuuskunta Vegetarian Filmsille. Se aikoo tehdä lähes samalla henkilökunnalla ja tuotantokonseptilla pari kymmentä elokuvaa. Osuuskuntaan kuuluu Lampelan ja Kukkosen lisäksi myös muita näyttelijöitä ja elokuvantekijöitä kolmatta kymmentä.
Ensi vuonna toteutetaan hanke kolmen teatterin, Ryhmäteatterin, Komin ja Viruksen kanssa. Kaikkien kanssa tehdään kolme omaa elokuvaa, jotka myös ensi esitetään kyseisten teattereiden tiloissa.
– Kun olen siellä Aalto-yliopistossa, niin tässä nyt katsotaan, että millainen malli voisi sopia elokuvantekijöiden ja teattereiden yhteistyölle.
Miesten välisiä keskusteluja, ensi-ilta 4.1.
Kommentti
Ei pidä säikähtää Jarmo Lampelan elokuvan nimeä: Miesten välisiä keskusteluja. Vaikka se kuulostaa kuivalta ruotsalaistyyppisen yhteiskunnallisen dokumentin nimeltä, elokuva on kaikkea muuta – itseironisen miehekkäästi.
Elokuva kertoo romaanin syntyprosessista. Siksi leffan nimi voisi ihan hyvin olla komeasti ”Grand Hotel Park”, kipeästi syntyvän kirjan nimen mukaan. Nimen arvoituksellisuuskin selviäisi elokuvan lopussa, palkitsevasti.
Ennustan Lampelasta ja Juha Kukkosesta uuden ajan Pertti Pasasta ja Vesa-Matti Loiria. Jos ei nyt ihan yhtä suosittuja, niin ainakin yhtä tuottoisia. Siksi kovia suunnitelmia heillä on.
Jouko Huru