Klassinen kuvataide esittää asiat usein valmiina ja pysähtyneinä, modernin taiteen piirissä on etsitty toisenlaista dialogia.
Tällaisia ajatuksia korostaa vuoden alussa Pietarissa toimintansa aloittanut Aperto Gallery. Sen nuori vetäjä Jelena Jušina hankki ensimmäiseksi taiteilijaksi 25-vuotiaan Darja Irintšejevan.
– Ajatus on kuvata muutosta neuvostoajasta ”uuteen aikaan” meidän sukupolvemme kokemana. Darja syntyi Leningradissa, ”jota ei enää ole” ja lapsuusvuodet olivat yhtä muutosten aikaa.
Jušinan mukaan taiteessa näkyy se, että uudet unelmat eivät ole korvanneet vanhoja ja että muistoissa on sekin aika, josta muutos alkoi. Arjessa on ollut unelmia enemmän epätasapainoa, petosta ja kadonneita toiveita.
– Se näkyy myös siinä, miten taiteilija kokee meitä nyt ympäröivän maailman. Lapsuudesta on jäänyt jotakin, mikä näyttäytyy osana monia muutoksia. Ajatukset ja utopiat hyvinvoinnista, kotielämän mukavuudesta ja talouden vakaudesta törmäävät jatkuvasti ”tyhjiin tekoihin”, merkityksettömiin asioihin. Taiteilija voi omien kokemustensa kautta heijastaa jotakin tuosta muutoksesta.
Jušinan mukaan taide etsii ennen kaikkea vuoropuhelua. Ensisijainen tavoite ei ole saada aikaan mitään valmista, vaan osallistua keskusteluun siitä, mitä muistimme aikana on tapahtunut.
Aperto Galleryn sijainti kunnostukseltaan pahasti keskeneräisessä 1800-luvun rakennuksessa umpikujakadun perällä sopii hyvin muutoksen merkiksi sekin. Ikkunat on tilkitty ja lämpö pysyy sisällä, mutta muuten kolmikerroksinen talo on yhtä rakennustyömaata. Galleriahuone on pienehkö, ja tulijan on pyyhittävä jalat, jotta enin pöly pysyisi ulkopuolella.
Irintšejeva on rakentanut näkemyksensä muutoksesta ja neuvostoaikaa heijastavasta lapsuudesta valokuviensa, lasten kirjahyllyn, hetkittäisiä kokemuksia näyttävien luontokuvien sekä herkästi särkyvien materiaalien varaan. Jähmein pala tuota kaikkea on puolijalokivinäytteiden lasikaappi, neuvostoajan prameilun merkki.
Yhtä teosta en aluksi tunnistanut sellaiseksi: kyseessä on ”pihan poikki” kiristetty siima, jonka päihin kiinnitetyt tölkit antavat mahdollisuuden kommunikointiin. Tällaisia ”puhelimia” on löytynyt monien kerrostalojen pihoilta.
Näin näkee 25-vuotias, mutta entä 45-vuotias? Vitali Pušnitski aloitti taideopinnot perestroikan aikana perinteisessä Repin-instituutissa, ja hän alkoi tulla tunnetuksi 1990-luvulla. Häntä pidetään yhtenä Venäjän modernin taiteen nimistä.
Pušnitskin näyttely Pietarin Uudessa museossa jättää hämmentävän vaikutelman – ainakin jos vertaa sitä nuoremman taiteilijan töihin. Tilaa näyttelylle on kahden kerroksen verran, mutta katsoja ei tiedä mihin keskittyä. Tulee tunne, että taiteilija haluaa kokeilla kaikkea (paperileikkausta, lasipullokollaaseja, betonitiilirakennelmia, suurikokoisia öljymaalauksia ”konkreettisista” aiheista sekä grafiikkaa vanhoista hautakivistä).
Näyttelyn nimi Näkökulmia viestittää, että maailma on todellakin varsin sekava ja että sen hahmottaminen vaatii säntäilyä sinne tänne. Katsoja ei ole pettynyt, mutta ihmeissään.
Näyttelyt:
Darja Irintšejeva: ”Path through long grass”, Aperto Gallery, per. Pirogova, 18, avoinna 3.3. saakka.
Vitali Pušnitski: ”Totški zrenija” (”Points of view”), Novyi muzei, 6. linja, 19 (Vasilinsaari), avoinna 3.2. saakka.
Pietariin pääsee viisumitta laivalla.
uutiskirje 
