Uutispäivä Demarin entinen päätoimittaja Kari Arola on kirjoittanut muistelmansa, jossa hän kertoo joutuneensa demaripomojen höykytettäväksi. Osansa saa niin pääministeri Paavo Lipponen kuin presidentti Tarja Halonenkin.
Arola kertoo tapauksesta, jossa Lipponen tuli puhelinlankoja pitkin syyttäen lehteä muun muassa törkeydestä erään sinänsä marginaalisen kulttuuriuutisen julkaisemisen johdosta. Toisen kerran Lipponen odotti Arolaa puoluetoimiston ovella sanoen, että ”sitä vaan kirjoitetaan kaiken maailman inkeriläisistä eikä tehdä oikeita uutisia”.
Kun Demari ja Suomenmaa pääkirjoituksissaan arvostelivat kokoomuksen ulkopoliittista linja, niin tällaisesta punamultaisesta ”lärväilystä” Lipposen närkästyksellä ei ollut rajaa.
Osansa saa myös presidentti Tarja Halonen. Kun Arola kehui Halosen esiintymistä ennen presidentinvaaleja, niin tämä tiuskaisi ”hyvä, että kelpasi”. Arolan mukaan äänensävy on tiuskaiseva entiselle työkaverille SAK:n ajalta. ”Emme olleet enää tasavertaisia kavereita”, Arola päätteli.
Valheita ja viettelyksiä
Arola toimi Demarin päätoimittajana vuodesta 1997 vuoteen 2007, jolloin hänet siirrettiin hyllylle. Arola kertoo, myös muiden puolueiden äänenkannattajien päätoimittajille tutusta ongelmasta, luovimisesta puolueen poliittisten toimijoiden ja journalismin välillä.
– SDP:n johdolla on voimakas käskytyssuhde Demariin. Lehden päätoimittajalta ja tekijöiltä se vaatii aatteenpaloa sekä mustelmien ottamista välillä poikittaisestakin mailasta. Joutuu olemaan astalona, joka avaa tovereiden tai toverittarien tietä menestykseen.
Eero Heinäluoma puolestaan puuttui jopa lehden taittoon ja kuvitukseen. Kansanedustajat taas olivat asia erikseen. Eräs ”Paavo Lipposelle” läheinen naiskansanedustaja antoi vinkin erään firman väärinkäytöksistä. Lehti julkaisi jutun, joka osoittautui vääräksi. Päätoimittaja ja jutun kirjoittanut toimittaja joutuivat käräjille. Kansanedustaja kiisti koskaan mitään vinkkiä antaneensa.
Valituksia tuli myös siitä, että julkaistiin toisten politiikkojen kuvia. Asialla olivat muun muassa. ”eräs tamperelainen punatukkainen kansanedustaja” ja Arto Bryggare.
Arola joutui riitaan talousjohdon kanssa ja hänen tilalleen valittiin uusi mies. Arolan piti toimia emeritustoimittajana eläkkeelle pääsyyn asti, mutta toisin kävi. Hänelle työnnettiin kesätoimittajan töitä ja mitta oli täysi.
Suurlehteä ei syntynyt
Journalistina Arola on toiminut Demarin ohella muun muassa Turun Sanomissa. Itse hänellä tärkeimmät vuodet ovat toimiminen ammattiyhdistysliikkeessä. Hän toimi pitkään Palkkatyöläisen päätoimittajana. Sitten tie vei ensin Akavan sitten Insinööriliiton tiedotuspäälliköksi.
Varsinkin Palkkatyöläisen ajalta Arolalla on hyviä muistikuvia sekä Suomesta että ulkomailta. Arola oli mukana suurlehtihankkeessa 1980-luvulla. Silloin pohdittiin SAK:n lehtien, Kansan Uutisten ja Demarin yhdistämistä, joka toteutuessaan olisi ollut haaste jopa Helsingin Sanomille. Se kaatui puoluepoliittisiin ennakkoluuloihin. Samaa yritettiin vielä 2000-luvulla, mutta yhtä heikoin tuloksin.
Arola sanoo olevansa huolissaan työmarkkinatiedotuksen tilasta. Päätoimisia työmarkkinatoimittajia ei juuri enää ole ja uusi sukupolvi ei tunne koko alaa.
– Nuori toimittaja ei tiedä edes mikä on pääluottamusmies, hän tuskailee.
Kari Arolan kirja Herraduunari on myös perinteinen muistelmateos. Hän kertoo elämästä synnyinseudullaan Juankoskella sekä myös opiskeluajoistaan Turussa. Tuolloin suositussa opiskelija- ja kulttuuriravintolassa Hämeenportissa hän kävi vain kerran, koska piti sitä ”lievästi alkoholisoituneiden” paikkana.
Arolan kirjassa käsitellään lukuisia henkilöitä, joten henkilöluettelo olisi ollut paikallaan. Kustantajan mukaan se jätettiin pois, koska siitä olisi tullut 12 sivun mittainen.
Kari Arola: Herraduunari. MediaWallius 2013. 185 s.
uutiskirje 
