Koulut ja kodit peilaavat vallitsevaa yhteiskuntaa arvoineen ja käyttäytymismalleineen. Niiden epäkiitollinen tehtävä on kasvattaa ja opettaa kaupallisuuden ja viihteellisyyden arvottamassa maailmassa kasvavasta sukupolvesta itsestään huolehtivia ja laillisuuden mukaisesti toimivia kansalaisia.
Koululle tehtävä on kotejakin haasteellisempi, sillä sen on kyettävä hoitamaan myös kasvualustoiksi kykenemättömistä kodeista tulevien lasten kasvatusta ja opetusta. Ja näiden kotien määrä ei näytä olevan vähenemässä, päinvastoin. Niinpä nykykouluissa ajaudutaan usein tilanteisiin, joita entisinä auktoriteettiuskoisina aikoina olisi pidetty mahdottomina.
Opettajat kohtaavatkin aivan uudenlaisia haasteita, sellaisia, joihin ei paraskaan koulutus kykene antamaan toimintamalleja. Joskus on otettava oppilaaseen fyysinen kontakti oman ja oppilaiden turvallisuuden takia. Sellaiseen myönnän itsekin syyllistyneeni. Onnekseni siihen maailmanaikaan ei suvaitsevaisuus ollut mennyt vielä niin pitkälle, että olisin tullut pannuksi pois virasta.
Kerron yhden esimerkin siitä, mitä koulussakin voi sattua. Oli meneillään teknisen työn tunti. Tunnelma oli leppoisan rauhallinen, kunnes muuan Eki (nimi ei ole oikea) tempasi kirveen käteensä, heilutti sitä uhkaavasti ja huusi: Kaupungin työmiehet tapetaan kaupungin lapiolla ja kaupungin opettajat kaupungin kirveellä! Pojan isä oli kaupungilla töissä, siitä tuo tappouhka kaupungin työntekijöille.
Uhkaavassa tilanteessa ei ollut aikaa miettiä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tärkeintä oli saada kirves pois raivokkaan pojan käsistä. En tänä päivänäkään tiedä, miten pääsin luiskahtamaan Ekin taakse ja sain hänestä sellaisen otteen, että kirves irtosi kädestä.
Muut oppilaat juoksivat eteiseen karkuun. Pojan ylijännittyneisyys ja riehuminen herpaantuivat nopeasti ja minulla oli helppo työ puolittain kantaa ja puolittain raahata Eki kansliaan.
Tässä välissä on tarpeen kertoa tämän oppilaan olleen aiemmin psyykkisessä hoidossa. Hänellä oli niin sanottu hyvä koti, ja Eki oli lahjakas kaveri. Hoitojakson aikana hän kävi meillä kotona tenttimässä tärkeimmät oppiaineet, ettei jäänyt tovereistaan koulusuorituksissa jälkeen. Vaimoni keitti hänelle usein kahvit ja arvelen olleeni pojalle tärkein luottohenkilö kodin ulkopuolella.
Niinpä vaarallisen riehumisensa jälkeen hän nytkin rauhoittui varsin pian, puhkesi rajuun itkuun ja pystyimme yhdessä suunnittelemaan toimenpiteitä eteenpäin. Eki myönsi olevansa avun tarpeessa.
Soitimme äidin työpaikalle ja sovimme, että tulemme hakemaan hänet omaiseksi mukaan, kun lähdemme nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Minulla opettajana ei ollut oikeutta sellaiseen toimenpiteeseen, siihen tarvittiin omainen tai poliisi.
Autollani kurvailimme äidin luo ja sieltä sitten poliklinikan luukulle, jossa minä poistuin kuvioista. Parin tunnin kuluttua äiti soitti huojentuneena, että Eki otettiin alkukeskustelun jälkeen tarkkailuun. Olo itsellänikin oli helpottunut, olinhan yhteistyössä äidin kanssa auttanut sairaan lapsen asiantuntijahoitoon.
Mutta illalla soi puhelin ja äiti kertoi, että poika oli todettu psykiatrisissa selvityksissä tarpeeksi terveeksi kotiutettavaksi, ja nyt hän taas riehui kotona muita perheenjäseniä uhkaillen. Äidille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin soittaa poliisit, jotka noutivat raivoavan pojan huostaansa.
Aamulla sain tiedon, että Eki oli lopettanut itsensä poliisin säilytyksessä. Tämä tieto mursi mieleni: miksi asiantuntijat eivät nähneet Ekin tuskaa ja auttaneet häntä? Minä opettajana ja Ekin vanhemmat näimme, miten vaikeaa ja tuskaista pojan elämä oli. Miksi ne, jotka on koulutettu lukemaan ihmismieltä, eivät siihen kyenneet?
Koska tapahtumasta on jo pitkä aika enkä kerro nimiä, uskallan edellä kirjoittamani tuoda julki niidenkin luettavaksi, joiden mielestä opettajat ovat kaiken kouluissa sattuneen pahan alku ja juuri.
Vaikka koulu on nimellisesti avoin yhteisö, on sen sisäinen elämä ulkopuoliselle usein vaikeasti avautuva. Näin tuleekin olla, sillä koululla tulee olla oikeus sisäiseen rauhaan niiden ongelmaoppilaiden itsensäkin takia. Levotonta oppilasta voidaan parhaiten auttaa rauhoittamalla hänen työympäristönsä.