SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutolan mukaan on pienituloisen etu, että vasemmistoliitto on hallituksessa (KU 8.11.). Myös Paavo Arhinmäki linjasi , että pienituloisia puolustetaan parhaiten hallituksessa (Yle 13.11.).
Vasemmiston hallituskysymyksen yhteydessä puhutaan vaikuttamisesta päätöksiin “sisällä”. Tulisikin arvioida, kuinka paljon vasemmisto on onnistunut vaikuttamaan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen politiikkaan.
Vaikka perusturvaa on nostettu ja pääomaverotusta kiristetty, pienituloisilla ei mene niin hyvin kuin keskiarvoindeksit antavat ymmärtää. Arvonlisäveroa on korotettu ja kunnallisverotusta kiristetty ympäri Suomen. Vaikka inflaatio on hidastunut, vuokrien ja ruoan hinnannousu on lähellä neljää prosenttia.
Myönteiset arviot tuloerojen kaventumisesta eivät myöskään huomioi työttömyyden kasvua. Suomessa on jo 300 000 työtöntä. Tähän on vastattu yhteisöveron kevennyksellä ja maltillisella palkkaratkaisulla. Hallituksen arvion mukaan yhteisöveron laskun myötä “työllisyys paranisi keskipitkällä aikavälillä noin 5000-7000 henkilöllä”.
Palkkaratkaisun myötä kuluttajien ostovoima ei laske – mikäli sen myötä syntyy 50 000 työpaikkaa. Veronkorotusten kautta ostovoima laskee varmasti. Yritysten tuotteiden ja palveluiden kysyntä laskee, eivätkä ne uskalla investoida ja työllistää.
Sinipunan sopimuspolitiikka makaa toiveiden varassa. Tilanteen surullisuutta kuvaa se, että Kataisen mukaan rakenneuudistukset perustuvat uskoon (HS 12.10.). Vasemmisto ei ole kyennyt kyseenalaistamaan opinkappaleita julkisen talouden kestävyysvajeesta ja työn tarjonnan lisäämisestä.
Jos vasemmisto haluaa vaikuttaa, sen tulee kyetä haastamaan nykyinen talous- ja työmarkkinapoliittinen linja. Sitoutuminen Lipposen ja Kataisen hallitusten sinipunaan ei tee tästä helppoa, mutta uskottavan vaihtoehdon rakentaminen on aloitettava jostain. Pienituloisten nimissä puhuminen ei muuta yhteiskunnan suuntaa heidän etujensa mukaiseksi.
uutiskirje 
