Suomen vuoden 1918 sisällissodan taisteluista ovat eniten huomiota saaneet Tampereen ja Helsingin valloitukset. Viipurin piiritys ja sitä seurannut verilöyly ovat jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka kysymys oli sodan päätepisteestä.
Nuoremman polven historiantutkija Teemu Keskisarja (s. 1971) on nyt tarttunut Viipurin katastrofiin, jossa sekä punainen että valkoinen terrori huipentuivat. Tutkija nostaa kirjassaan esille kummaltakin puolelta sekä hyvää tarkoittaneita ihmisiä että vähemmän esimerkkikansalaisiksi sopivia persoonia.
Kehutussa edellisessä kirjassaan Keskisarja käsitteli talvisodan Raatteen tien tuhoamistaitelua tavallisen ihmisten näkökulmasta. Sama katsantokanta on tutkijalla uudessa kirjassaan. Pääosassa ovat viipurilaiset itse – ja hieman myös kaupunkiin sodan melskeissä muualta joutuneet.
Valkoisten joukkojen jo rynnätessä viikon verran piiritettynä olleeseen Viipuriin joukko punaisia tunkeutui vankilaan tappamaan sinne teljettyjä kaupungin porvareita. Myös alkoholilla oli osuutta tapahtumaan.
Heti kaupunkiin päästyään valkoiset panivat paremmaksi. He haalivat käsiinsä yli parisataa venäläistä ja marssittivat heidän linnoituksen vallien väliin, jossa heidät heti ammuttiin. Joukossa oli myös naisia ja lapsia. Suurin osa teloitetuista oli täysin syyttömiä mihinkään; monet jopa valkoisia kannattaneita.
Viipurin traagisista tapahtumista kerrotaan enemmän Jukka Parkkarin tekemässä kirja-arviossa, joka on julkaistu 22. marraskuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Lehden näköisversio löytyy myös Lehtiluukusta.
uutiskirje 
