Suomen sana “talous” periytyy “talosta”. Sanassa on mukana ajatus kotitaloudesta laajemman talouden mallina.
– Talouden käsitteeseen on sisään ladattu valheellinen viattomuus. Ikään kuin finanssikapitalistinen koneisto olisi selitettävissä sympaattisilla kotitalouden käsitteillä, tutkija Teppo Eskelinen arvosteli Suomen sosiaalifoorumissa huhtikuussa.
Eskelisen ja Inari Juntumaan toimittama Kapitalismin sanakirja purkaa talouden valheita ja viattomuuksia. Selväksi tulee, että kotitalous ei alkuunkaan riitä monimutkaisen ja ristiriitaisen kapitalismin vertauskuvaksi, ja että “puhdas” kapitalismi ilman valtioita ja muita tukipuita sortuisi heti epäsosiaalisiin spekulaatioihinsa.
Hieman oudosti kirjassa ei ole hakusanaa ekologiasta tai ympäristöstä.
Kirja koostuu 286 alle blogimittaisesta määritelmästä. Ne avaavat sellaisia peruskäsitteitä kuin elinikäinen oppiminen, innovaatio, jousto, kauppatase, kehitys, kilpailu, piraatit, prekariaatti ja velka. Vauhtia etymologiaan otetaan historiasta ja etymologiasta.
Hieman oudosti kirjassa ei ole hakusanaa ekologiasta tai ympäristöstä. Energia, öljy ja ilmastonmuutos mainitaan, mutta esimerkiksi rasismi, seksuaalisuus ja siirtolaisuus jäävät pitkälti käsittelemättä.
Yksi parhaista teksteistä käsittelee kommunismia, joka määritellään antropologi David Graeberia seuraten jakamiseksi ja yhteiseksi tekemiseksi eli siksi, mikä ylipäätään tekee yhteiskunnan mahdolliseksi. Kommunismi tuo ihmiset yhteen arjen solidaarisuudessa, kuten naapuriavussa, talkoissa ja työntekijöiden vertaistuessa. Ilman kommunismia ei olisi yrityksiäkään.
Käsitteet solmussa
Kapitalismin sanakirjan artikkeleissa ei viisisivuista esipuhetta lukuun ottamatta juuri yritetä ajatella, mitä kapitalismi voisi tarkoittaa, eikä käsitteelle ole omaa artikkelia. Kapitalismin selvittämisen sijaan kirja puhuu epämääräisesti juuri siitä möhkälemäisestä “taloudesta”, jonka käsitettä kirjassa piti avata. Kirjassa selitetään esimerkiksi median, tasa-arvon ja identiteetin käsitteet mutta ei tarkenneta, mitä tekemistä niillä on kapitalismin kanssa (ja minkä ihmeen kapitalismin).
Mitä tarkoittaa esimerkiksi seuraava määritelmä: ”Eettinen markkinatalous on kapitalistisen markkinatalouden vastakohta. Eettinen markkinatalous edellyttää sääntelyä, sillä kapitalistisessa markkinataloudessa eettiset kysymykset eivät luonnostaan tule osaksi markkinatalouden toimintaa.”
Onko kapitalismi siis markkinatalouden muoto? Toisaalla kirjassa tätä käsitystä arvostellaan, ja esipuheessa kapitalismia kohdellaan muun muassa laajana hallintajärjestelmänä. Siitä näkökulmasta eettiset markkinat voisi ajatella yhdeksi kapitalismin osa-alueeksi.
Entä eikö kapitalistinen markkinatalous edellytä sääntelyä? Mitä rajapolitiikka, työaikalait ja poliisin toiminta ovat, jos eivät sääntelyä?
Hakusanassa”duunari” työväki ja työväenluokka määritellään niiksi, jotka ”suorittavat fyysisen työn”. Tämä 1800-lukulainen määritelmä ohittaa vuosikymmenten keskustelut tieto- ja palvelutaloudesta. Se ilkkuu puhelinmyyjille, tunnetyöläisille ja toimeentulonsa alipalkatuista freelance-hommista haaliville ihmisille.
Lukevan työläisen ehdotuksia
Kenelle Kapitalismin sanakirja on suunnattu? Jos Wikipedian aikakaudella haluaa julkaista sanakirjan, on syytä joko mennä tavallista syvemmälle tai esittää uusi näkemys asioista. Muutenhan riittää, että kirjan sijaan julkaistaan lista sanoja, joita voi googlata.
Esipuheessa kirjan ”ilmeisimmäksi viittauskohteeksi” ilmoitetaan Sosialismin sanakirja vuodelta 1976.
Tuoreempiakin viitepisteitä löytyy. Kapitalismin muutosta ihmisten tietokykyjä ja tunteita hyödyntävään suuntaan käsittelee tutkijoiden ja aktivistien vuonna 2006 julkaisema Uuden työn sanakirja. Teksti on välillä vaikeaselkoista, mutta nykyelämän muodottomuutta, kontrolliyhteiskuntaa ja prekarisaatiota käsittelevät artikkelit ovat edelleen ajankohtaisia.
Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin Työn sanat (2006) ruotii nykytyön sanastoa yleistajuisesti filosofian ja historian näkökulmasta. Matti Ylösen ja Hanna Kuuselan toimittama, netissä ilmaiseksi julkaistu Maailmantalouden ABC ja D (2012) käy asiantuntevasti läpi globaalin talouskeskustelun ilmiöt aikapankeista yövartijavaltioon.
Käännöskirjallisuudesta voi suositella Ha-Joon Changin teosta 23 tosiasiaa kapitalismista.
Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja. Into 2014. 284 sivua.