Suomi on lamassa, sanoo Nordea. Bruttokansantuote supistuu edelleen, kertoo Tilastokeskus.
Mitä lamaantuvalle maalle pitäisi nyt tehdä? Elvyttää!
Suomi elvyttää itse asiassa koko ajan – on elvyttänyt jo kahdeksan vuotta – ottamalla lisää lainaa. Se ei näytä riittävän, vaan talouden useat tunnusluvut näyttävät punaista. Vienti ei edelleenkään vedä kunnolla, vaikka siellä ja täällä onkin valonpilkahduksia. Suomi tarvitsi kipeästi uusia investointeja, mutta aika hiljaista on silläkin rintamalla. Mitään investointiaaltoa ei näy muutamia myönteisiä poikkeuksia lukuunottamatta.
Lamasta ei nousta taloutta entisestään kiristämällä.
Se on varmaa, että lamasta ei nousta ainakaan taloutta entisestään kiristämällä. Sitä lääkettä on tarjonnut Jyrki Kataisen johtama hallitus viimeksi kevään kehitysriihessään. Tällaisen politiikan tekeminen ei sopinut vasemmistoliitolle ja se sai sulkea hallitusoven takanaan – ehkä pitkäksikin aikaa.
Ajan merkit ovat alkaneet näyttää siltä, että uuden kokoomuksen puheenjohtajan vetämä uusi hallitus jatkanee samalla linjalla tynkäkauden loppuun eli kevään eduskuntavaaleihin. Syksyllä ennen sitä on eduskunnassa kuitenkin tiedossa tulikivenkatkuisia puheita ja vaikeita päätöksiä. Viime vuonna sovitusta rakennepaketistahan ei vielä ole eduskunnassa konkreettisia päätöksiä tehty. Niihin sitoutui aikanaan koko Kataisen hallitus, jossa tuolloin oli mukana myös vasemmistoliitto.
Juhannuksen jälkeen maata hallitsee uusi Stubbin, Vapaavuoren tai Risikon johtama hallitus. Minihallitusneuvotteluissa sovittaneen siitä, että uuden hallituksen puolueet sitoutuvat toteuttamaan edellisen hallituksen päätöksiä. Oppositioon siirtynyt vasemmistoliitto sen sijaan tuskin enää kannattaa ainakaan kaikkia niitä ratkaisuja, joista se oli hallituksessa päättämässä. Demarien tilanne on toinen. Valtiovarainministerinä uusi demarijohtaja Antti Rinne jopa pääsee esittelemään niitä eduskunnalle.
Juhannuksen tienoilla todennäköisesti tehdään joitakin sellaisia koplauksia, jotta eri hallituspuolueet voivat esitellä saavutuksina omalle kannattajakunnalleen. Antti Rinne joutunee nielemään vielä äskettäin vastustamansa lapsilisien, eläkkeiden ja työttömyysturvan leikkaukset, mutta voitokseen hän voinee kokea sen, että suoria elvytysrahoja lisätään 200–300 miljoonalla eurolla.
Olisihan niilläkin merkitystä, vaikka ei noilla rahoilla talouden syöksykierrettä korjata. Eikä kokoomus myönny lisämiljooniin ellei saa jotakin vastapalvelusta. Viinafirma Altian ja infrayhtiö Destian myynnit eivät kokoomukselle riitä.
Työttömät tarvitsevat työtä. Ilman talouden kasvua se ei onnistu. Panostuksia tarvitaan ja tulevaisuuteen tähtäävää teollisuuspoliittista strategiaa. Vähävaraisten kurittaminen ei tähän logiikkaan sovi. Eläkeleikkaukset jopa vähentävät suoraan valtion tuloja.
Pieniksi jäävät lisärahat työllisyyden hoitoon ovat laiha lohtu, jos hintana on lapsilisien, työttömyysturvan ja eläkkeiden leikkaukset – ja niistähän kokoomus ei luovu.
uutiskirje 
