Elokuvaliiton vanha sali Kohvik Sinilindin peräosaan on pakkautunut täyteen oluen ystäviä. He ovat tulleet joulukuisena iltapäivänä Baarimies Tallinnassa -kirjan julkaisutilaisuuteen.
Kyseessä on opas Tallinnan olutravintoloihin ja baareihin, mutta myös laajemmin kaupunkiin ja sen ravintolakulttuuriin.
– Olutkulttuuri elää ja voi hyvin Virossa, vakuuttaa Heikki Kähkönen.
Hän edustaa nelimiehisessä kirjoittajajoukossa olutasiantuntemusta Olutliiton puheenjohtajan auktoriteetilla.
Tilaisuus on kaksikielinen, sillä salissa on yhtä paljon suomen ja viron puhujia. Baarimiehiltä kirjan esittely sujuu kummallakin kielellä.
Viro on vanha olutmaa. Oluenpanon juuret ulottuvat niin pitkälle historiaan, kuin viljaa on sikäläisillä tanhuvilla ylipäänsä viljelty.
Nyt puhutaan kuitenkin olutkulttuurin renessanssista, olutvallankumouksesta. Se käynnistyi Viron uuden itsenäistymisen jälkeen.
Neuvostoaikana Tallinnassa ei ollut varsinaista olutkulttuuria. Sirpin ja vasaran alla juotiin votkaa ja kuohuviiniä. Olutta pidettiin juoppojen krapulajuomana.
Nykyisen Tallinnan baareissa, kahviloissa ja ravintoloissa on tarjolla mitä tahansa laatuoluita ja erikoisuuksia, kuten muissakin Euroopan kaupungeissa. Olutkulttuurin renessanssin yhteydessä korostetaan suurta joukkoa ”käsityöoluita” valmistavia pienpanimoita.
Oikea Viro löytyy baareista
Baarimies Tallinnassa on mainio matkaopas Tallinnaan ja sen lukemattomiin olutbaareihin ja kahviloihin. Jos seuraa Baarimiehen reittejä kartta kourassa, tulee samalla hankkineeksi rautaisannoksen Tallinnan paikallistuntemusta.
Kirjan valokuvista vastaava Andres Teiss joutui yllättymään kolutessaan kotikaupunkiaan Baarimiehen jalanjäljillä 157 kuvauskohteessa.
– En tiennyt, että Tallinnassa on niin paljon baareja, Teiss myöntää.
Hän kehottaa kaikkia seikkailuretkelle Tallinnan baareihin ja olutravintoloihin.
– Sieltä löytyy oikea Viro. Se voi välillä muistuttaa hieman Aki Kaurismäen elokuvia.
Elämä löytyy marginaalista
Baarimies tutustuttaa lukijat huolellisesti turisteja ja paikallista väkeä vilisevän keskustan ja vanhan kaupungin ylenpalttiseen tarjontaan.
Tutuksi tulee myös Valli Baar, joka on muodostunut osaksi kaupunkiperinnettä. Siellä saattaa kuulla Metsäveljien laulua ja ensikertalainen joutuu tutustumisriittinä kumoamaan Millimallikkaan. Raa’an viinan joukkoon on kaadettu aimo täräys tabascoa.
Baarimies suuntaa kulkunsa mielellään valtavirran ulkopuolelle.
– Elämä löytyy marginaalista, sanoo Tuglas-seuran kulttuurisihteeri Tapani Mäkeläinen.
Marginaali löytyy Tallinnassa helposti. Riittää kun hyppää Koplin raitiovaunuun, Lasnamäen bussiin tai Nömmen junaan.
Häivähdys mennyttä maailmaa
Särvin kuuluu Tallinnassa oluen painikkeeksi. Toisin kuin Suomessa virolaisesta baarista saa aina ruokaa.
– Älkää unohtako tilata kilohailivoileipää, tähdentää Mikko Savikko, joka vastaa oppaan ruokapuolesta.
Kilohailileipä on tumma leipä, jonka päällä on kalan lisäksi kananmunaa ja erilaisia höysteitä paikan mukaan.
Tallinnan ravintoloista löytyy ruoka-annnoksia joka lähtöön ja edulliseen hintaan.
Tallinna muuttuu kiihkeällä vauhdilla. Vaikka uuden itsenäisyyden kausi on muovannut Tallinnasta modernin eurooppalaisen kaupungin, sieltä voi löytää myös häivähdyksen vanhaa neuvostoaikaista meininkiä.
– Kirjasta voi etsiä paikkoja, jotka ovat katoamassa, sanoo Pekka Linnainen.
Baarimies Tallinnassa. Opas Tallinnan olutravintoloihin. Heikki Kähkönen, Pekka Linnainen, Tapio Mäkeläinen, Mikko Savikko. Kuvat Anders Teiss. Arktinen banaani.