Arvokas vanhuus myytiin 300 miljoonalla eurolla, kun hallitus päätti säästää vanhusten laitoshoidosta. Samalla tuhannet vanhukset aloittivat kodeissaan kirjaimellisesti elinkautisen suorittamisen. Vain kellon hiljainen raksutus seuranaan he liittyivät niiden vanhusten joukkoon, jotka istuvat tai makaavat vasten tahtoaan vanhainkodeissa tai terveyskeskusten vuodeosastoilla.
Useita vuosia koulutetut lähi- ja sairaanhoitajat ovat useilla paikkakunnilla joutuneet omaksumaan uuden ammatin: vartijan roolin laitoksissa. He joutuvat huutamaan vanhuksille saman kuin vanginvartijat vankiloissa tiettyinä kellon aikoina: Lääkkeet! Tosin vankiloissa ne tullevat hyvin säännöllisesti, mutta varsinkin ne, joiden koti muuttui vankilaksi, saattavat saada lääkkeet hyvin epäsäännöllisesti.
Valitettavasti näyttää, että vanhusten olot alkavat muistuttaa enemmänkin eristystä ”rundia ”(vankila vankilassa), jossa sielläkin on kuitenkin oikeus tunnin ulkoiluun joka päivä. Herääkin kysymys, mikä se vanhuksen rikos onkaan.
Yhtäläisyyden rakentamista hoitopaikan, kodin ja vankilan kanssa pitäisi välttää, mutta yhtymäkohtia löytyy paljon, ja jostain syystä vankiloiden hyväksi. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmaissut (14.11.2014), että vanhuksen oikeus riittävään ulkoiluun ja liikuntaan ympäri vuoden koskee myös laitoshoidossa olevaa. Olettaisin, että myös kotiinsa vangitulle vanhukselle tämä sama oikeus kuuluu.
Vanhuspalvelulaki onkin täysin torso, sillä sanktiot puuttuvat. Tehtiin vain kosmeettinen paperi, joka ei sido ketään.
Tässä tehdään nyt vanhuksille sama kuin 90-luvun alussa mielisairaaloille, kun ne ajettiin alas ja sairaat ihmiset jätettiin kotiin oman onnensa nojaan. Näin saatiin hyvä säästö, kun huomattava määrä potilaista jäi heitteille ja päätyi lopulta pahimmillaan itsemurhaan. Tilastot olivat kivemman näköiset.
Sen jälkeen tehtiin varsinainen rahastus yksityisillä mielenterveyspotilaiden asumispalveluilla, joka on tänä päivänä kova bisnes hoivayrityksille. Toisen sairaudella rahastaminen on täysin moraalitonta, mutta tähän on kova kapitalismi hoivapalvelutkin ajanut.
Tietenkin kotona asuminen on ideana hyvä, mutta se vaatii kotiin palveluita, jotta siellä selvitään. Nyt luotetaan siihen, että omaiset hoitavat tai ostavat palveluita kotiin erilaisilta yrityksiltä. Ruoka ostetaan sieltä mistä se halvimmalla tuodaan, sii-
vouksen voi ostaa siivousfirmalta ja hoidot tykötarpeineen yrityksiltä.
Tämä ei ole suinkaan kehitystä vaan paluuta historian romukopalle, jonka ”korkeimpana” asteena on paluu huutolaisyhteiskuntaan. Historia muistaa nämä päättäjät ahneina ja välinpitämättöminä pyrkyreinä, jotka myivät hyvän ja arvokkaan vanhuuden 300 miljoonalla eurolla, kuin Juudas Jeesuksen.
uutiskirje 
