Aino Sutinen
Syntynyt 1983.
Helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, Suomen sarjakuvaseuran tiedottaja ja Sarjainfo-lehden toimitussihteeri.
Yritän kyseenalaistaa ajatuksen, että minun tapani elää olisi oikea.
Julkaisut kaksi sarjakuva-albumia: Vaimoksi vuorille ja Taksi Kurdistaniin sekä ollut mukana useissa antologioissa.
Sarjakuvia mm. Luonnonsuojelija-, Opettaja- ja Libero-lehtiin. Tekee myös kuvituksia, livepiirroksia, karikatyyrejä, infosarjakuvia, kirjoituksia, tekstausta, käännöstöitä ja opettaa.
”Miten sun aviomies on päästänyt sut yksin matkaan? Mikset ole naimisissa? Miksi sulla ei ole lapsia?”
Nämä kysymykset toistuivat usein, kun helsinkiläinen Aino Sutinen matkasi yksin halki Etelä-Kaukasian.
Sutinen kävi Azerbaidžanissa, Armeniassa, Georgiassa sekä separatistisessa Vuoristo-Karabahissa ja piirsi kokemuksensa sarjakuva-albumiksi.
–Kysymykset liittyvät niihin odotuksiin, joita naisiin paikallisissa yhteisöissä kohdistuu.
Hän matkasi pääasiassa liftaten ja yöpyi tavallisten ihmisten, välillä hyvin vaatimattomissa kodeissa. Yhteistä kieltäkään ei aina ollut. Nuori, yksin matkustava ja tatuoitu nainen oli ihmetyksen aihe, mutta myös etuoikeutetussa asemassa.
– Pääsin näkemään sekä miesten että naisten arkea. Miesten tekemissä matkakirjoissa tai matkaohjelmissa tekijät eivät välttämättä juuri tapaa naisia. Niissä näkyy julkinen, miesten hallitsema elämä.
Rikasta ja ankeaa
Vaimoksi vuorille kertoo matkasta ja matkakohteista arkisten havaintojen kautta. Sutinen kuvaa kohtaa-
miaan ihmisiä ja ilmiöitä lempeällä huumorilla. Löyhäksi punaiseksi langaksi nousee naisen asema ja elämä perinteisissä yhteisöissä.
Teoksessa on mukana myös valokuvia, jotka tuovat siihen hienon lisäulottuvuuden. Piirretyt hahmot saavat todelliset kasvot. Yksi heistä on azerbaidžanilaiskylässä häiden tanssiharjoituksia johtava mummo.
– Koko suku oli jo monta viikkoa aiemmin paikalla valmistelemassa häitä ja pitämässä kenraaliharjoituksia.
Sutinen sai seurata häitä, niihin valmistautumista ja arkeen palautumista läheltä.
– Peilasin sitä omaan elämääni. Kuinka erilaista se olisi, jos olisin syntynyt vaikka Azerbaidžaniin?
– Meidän kulttuurissakin on paineita perustaa perhe, mutta olisiko naisen siellä mahdollista esimerkiksi valita vapaaehtoinen lapsettomuus? Tunsin itseni hyvin vapaaksi valitsemaan.
– Yritän kuitenkin kyseenalaistaa ajatuksen, että minun tapani elää olisi oikea. Sehän olisi ihan hullu ajatus.
Aivan toisenlaista elämää näkyi pääkaupungissa Bakussa. Azerbaid-žanissa on suuria ihmisoikeusongelmia, korruptiota ja valtavat tuloerot.
– Siellä on rikas keskusta, jossa on hienompia kauppoja kuin Helsingissä. Nousukausi näkyi: rakennettiin pilvenpiirtäjiä ja luksus-asuntoja, ihmisillä oli merkkivaatteita ja hienot autot. Kaupunkia ympäröivät kauhean näköiset öljykentät ja heti keskustan ulkopuolella asumukset olivat aika ankeita.
Venäjän valtapolitiikkaa
Sutinen teki matkansa jo vuonna 2010. Hän on opiskellut venäjää ja käynyt Azerbaidžanissa aiemmin.
Entisen Neuvostoliiton maat ja idän ja lännen rajaseutu kiinnostavat Sutista.
– Yritin ensimmäistä kertaa mennä Georgiaan vuonna 2008 Turkista, mutta siellä alkoi juuri silloin sota. Vaikka sota oli aika nopeasti ohi, sen jäljet näkyivät siellä pitkään. Myös Venäjän valtapolitiikka näkyy. Venäjä oli esimerkiksi laittanut
georgialaiset viinit tuontikieltoon.
– Kaikilla mailla joissa olin, on erilainen, mutta kompleksinen suhde Venäjään.
Päällimmäiseksi Sutiselle jäi reissusta mieleen, kuinka ihmiset pärjäävät monenlaisissa olosuhteissa.
– Köyhässä Georgiassa todella monet kasvattavat oman ruokansa ja iloitsevat elämästään, vaikkei se aina ole helppoa.
Asiat vain sujuvat
Huonoilla vuoristoteillä ajaminen hirvitti välillä, mutta muuten Sutinen ei matkallaan juuri pelännyt.
– Etukäteen voi jännittää, mutta kun on paikan päällä, kaikki vaan sujuu. Tuolla oli valtavasti ystävällisyyttä, avuliaisuutta ja vieraanvaraisuutta.
– Huomasin kuitenkin olevani aika kaupunkilainen. En ensin meinannut osata toimia kun vastaan tuli vapaana kulkevia lehmiä, lampaita ja kanoja.
Sutinen myöntää, että reppureissaajalla menee paljon aikaa käytännön asioiden sumplimiseen.
– Mutta se juuri on matkoilla myös hauskaa: joutua pois automaatti-moodista, kun kaikista perusasioista pitää koko ajan ottaa selvää. Tavallisin tapa liikkua tuolla on liftata ja maksaa kuskille jokin pieni summa. Kuski sitten ehkä tuntee jonkun toisen, jonka kyydissä voi jatkaa matkaa. Ja joku tuntee jossain kylässä jonkun, joka voi majoittaa.
Suunnitella voi etukäteen, mutta on varauduttava siihen, suunnitelmat elävät ja muuttuvat. Siitä taidosta on hyötyä kotonakin.
Aino Sutinen: Vaimoksi vuorille. Reppumatkasarja-kuvia Etelä-Kaukasiasta (Neon Tunisia, 2015).
Matkasarjakuvan originaaleja, printtejä, valokuvia ja oheismateriaaleja sisältävä näyttely Turun sarjakuva-kaupassa 30.7. saakka.
Aino Sutinen
Syntynyt 1983.
Helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, Suomen sarjakuvaseuran tiedottaja ja Sarjainfo-lehden toimitussihteeri.
Yritän kyseenalaistaa ajatuksen, että minun tapani elää olisi oikea.
Julkaisut kaksi sarjakuva-albumia: Vaimoksi vuorille ja Taksi Kurdistaniin sekä ollut mukana useissa antologioissa.
Sarjakuvia mm. Luonnonsuojelija-, Opettaja- ja Libero-lehtiin. Tekee myös kuvituksia, livepiirroksia, karikatyyrejä, infosarjakuvia, kirjoituksia, tekstausta, käännöstöitä ja opettaa.
lehti 