Taide kertoo kadonneen ajan maailmasta

Kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin (1879–1949) kuuluisin teos lienee Helsingin Varsapuistossa oleva Äidinrakkaus -veistos, joka esittää tammaa ja varsaa. Cedercreutz on yksi Suomen ensimmäisistä impressionistis-realistisen kuvanveistotyylin edustajista. Hänen savimassasta muovaamissaan veistoksissa oli uutta veistosten jättäminen luonnosmaisiksi hetken tuokiokuviksi. Veistoksen ja sen jalustan piti muodostaa yksi arkkitehtoninen kokonaisuus.

Kenraali Mannerheimin kerrotaan todenneen Cedercreutzin veistotaidoista, että ”kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni.”

Cedercreutzin aloittaessa opintonsa 1902 Brysselissä, hän kohtasi symbolismin, tolstoilaisuuden, monismin sekä nousemassa olevan sosialismin. Englannissa levisivät tuolloin Arts and Crafts -liikkeen ajatukset, jonka mukaan taide kuuluu kaikille ja sen tulee olla kaikkien saatavissa.

Siihen kuului myös kansanperinteen, käsityötaidon ja kotoisen yksinkertaisen maalaiselämän ja maatyön arvostus. Taiteilijoiden tehtävänä oli tuoda yhteiskunnallisia epäkohtia esiin taiteen avulla.

Varhainen eläinten suojelija

Cedercreutz totesi mielensä valaistuneen Brysselin kaudellaan: ”Silloin valtasi mieleni työ, innoitus ja uskollisuus kotiseudulle, tinkimättä, kokonaan tahdoin niille antautua, kaikki tai ei mitään, syöpyi ohjeekseni.”

Työskennellessään Pariisissa 1906–1912, Cedercreutz ystävystyi Havis Amandan veistäjän Ville Vallgrenin kanssa. Suurkaupungin vilkas katuelämä hevosvetoisine omnibusseineen ja muine hevosajopeleineen vahvisti Cedercreutzin sosiaalisten epäkohtien kuvaamisen tarvetta. Hänen myötätuntonsa oli rääkättyjen ”hevoskaakkien” puolella. Hän alkoi puhua eläinten oikeuksista ja osallistui eläinsuojelutyöhön kirjoituksillaan.

Porin taide-elämää käynnistämässä

Suomeen palattuaan Cedercreutz asui 1905–14 kesäkausina Köyliön Ilmiinjärven rannalla sijainneessa Ilmilinna-ateljeessaan. Tämän jälkeen hän muutti uuteen ateljeekotiinsa Harjulaan, Harjavaltaan Merstolan kylään.

Cedercreutz oli käynnistämässä Porin taide-elämää. Tiettävästi ensimmäinen Porissa pidetty taidenäyttely järjestettiin osin hänen toimestaan 1907. Hänellä oli jo tuolloin ajatus taidemuseon perustamisesta Poriin.

Maaseutuateljeessaan Harjulassa Cedercreutz vietti tolstoilaisuuden hengessä vaatimatonta yksinkertaista elämää 1920-luvun alkupuolelle asti. Hän pyrki itse tekemään päivittäiset askareensa ja piti suurena yhteiskunnallisena kysymyksenä sitä, mihin asti ihmisen on itse huolehdittava itsestään ja milloin tarvitaan yhteiskuntaa avuksi.

Cedercreutz kulki valtavirtausten sivussa, ja tunsi laajasti suomalaisia ja eurooppalaisia taidepiirejä. Hän puhui yhdeksää kieltä, hänen kirjastoonsa kuului 3 000 teosta neljällätoista eri kielellä.

Hän kirjoitti ruotsiksi runoja, novelleja ja matkakertomuksia, sekä kuvitti lastenkirjoja ja satuja siluettikuvilla. Muistelmateoksensa Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää hän julkaisi 60-vuostispäivänään. Hämärän säteitä -runoteos on suomennettu. Cedercreuz kuoli poikamiehenä 28. tammikuuta 1949.