Suomalainen lastenkirja elää elinvoimaista kukoistuskautta. Vanhojen takuuvarmojen tekijöiden rinnalle on noussut uusia mielenkiintoisia kirjoittajia ja kuvittajia. Laatu on todella erinomainen, ja näiden kirjojen äärellä viihtyy myös aikuinen lukija.
Yhdessä lukeminen ja puuhailu kirjojen innoittamana on arvokasta sekä lapsen kielen että tunne-elämän kehitykselle. Eläytyminen tarinoihin kehittää tärkeää empatiakykyä.
Yhä enemmän lastenkirjoja ostetaan markettien todella suppeista valikoimista. Toivottavasti keskusliikkeiden sisäänostajat ymmärtävät hankkia hyllyille laadukasta, kotimaista lastenkirjallisuutta. Onneksi Suomessa on maailman paras kirjasto maksuttomasti jokaisen perheen käytettävissä. Kirjaston ammattilaiset huolehtivat siitä, että tarjonta on monipuolista ja laadukasta. Kirjastosta saa vinkkausta erilaisille lukijoille sopivista kirjoista.
Näiden kirjojen äärellä viihtyy myös aikuinen lukija.
Kourallinen pumpulia
Maami Mustikan tekijät tiivistävät esipuheessaan lukemisen merkityksen oivallisesti:
”Jokainen meistä muistaa, kuinka mahtavaa oli lapsena käpertyä aikuisen viereen kuuntelemaan satua. Silloin aikuinen oli hetkessä juuri lasta varten, eikä ollut kiire minnekään, satu oli saatava kuulla uudelleen ja uudelleen. Yhteinen lukuhetki ei pelkästään luo turvaa ja iloisuutta, vaan kehittää myös lapsen sanavarastoa, kieltä ja kykyä hahmottaa maailmaa.”
Kirjaan on koottu teemoittain satuja, satutehtäviä ja pääosin kierrätysmateriaaleista toteutettavia askartelutehtäviä. Kun syyskelit ankeuttavat ulkoilua, riittää tästä kirjasta yhteisen tekemisen aineksia vaikka koko talvikaudeksi! Kuvituksessa on 70-lukulaista henkeä tähän päivään raikastettuna. Värillisistä papereista voi itsekin taiteilla teoksia omiin tarinoihin.
Löytyy kirjasta talven reseptikin, jos se joltain on päässyt hukkumaan: kourallinen pumpulia, lusikallinen hilettä, 100 jääpuikkoa, suuri saavillinen valkoisia lakanoita, sininen pulkka, pinnalle ripaus huumoria.
Maami Mustikka. Satuja ja satutehtäviä. Eppu Nuotio (teksti), Maami Snellman (satutehtävät), Sanna Pelliccioni (kuvitus ja askarteluohjeet). Bazar 2015.
Turhamainen opossumi
Eläimistä on ympäri maailman kerrottu satuja ja tarinoita. Eläinten kautta on kuvattu kimurantteja asioita
etäännyttäen ne ihmisen omasta elämästä.
Kulttuureissa on usein yhteinen käsitys siitä, millaisia eläimet ovat: pöllö on viisas ja kettu ovela. Kirjassa on eläimille roolitettu ihmisten persoonallisuuksien koko kirjo. Eläimen ulkomuodolle voidaan tarinassa kertoa oma historiansa, joka ei ihan noudata evoluutio-oppeja. Tarinat ovat auttaneet rakentamaan ymmärrettävää kokonaiskuvaa maailmasta.
Kaiken maailman eläinsatuihin on koottu kansansatuja ympäri maailman. Intiaanisatu kertoo, kuinka opossumi menetti häntäkarvansa. Turhamaisuuttaan opossumi uskoi haisunäädän vinkkiä kauniiden renkaiden saamisesta polttamalla häntäänsä nuotiossa. Huonostihan siinä kävi ja siitä lähtien otus on piilotellut kaljun häntänsä kanssa pusikoissa.
Kansansatujen lisäksi kokoelmassa on sekä taidesatujen klassikoita että nykykertojien eläinsatuja. Kokoelma on koottu houkuttelevaksi myös aikuisen iltasadun lukijalle. Sadut ovat eri pituisia ja lyhyitä tarinoita voi lukea ääneen jo parivuotiaalle.
Matti Pikkujämsän kuvitus ansaitsee erityiskiitoksen. Kuvitus on tavoittanut klassisten satujen taianomaisen ilmapiirin. Eläimet ovat helposti tunnistettavia, mutta persoonallisesti kuvattuja. Koko sivun kuvat toimisivat itsenäisinä teoksina: ruman ankanpoikasen joutsenet hehkeän keltaisella taustalla tai punaiset, rakastavaiset meritähdet meren syvyydessä.
Kuvien innoittamana voi lapsen kanssa kertoa omiakin tarinoita ja jatkaa siitä, mihin kirja päättyi.
Kaiken maailman eläinsadut. Katriina Kauppila (toim.), Matti Pikkujämsä (kuvitus). Otava 2015.
Perhekoira Affe
Erikoiskoira Affe -kirjan tekijät ovat aikaisemmin tulleet tunnetuiksi muotoilijoina, mikä näkyy yksityiskohtia pursuilevasta kuvituksesta. Tekijät ilmoittavat alkulehdellä kirjan kertovan tosielämästä ja siltä kaksosten Artun ja Kertun koti näyttääkin.
Affe ei ole mikä tahansa ruokakupin eteen syntynyt perhekoira. Pirkko-täti on hakenut sen Virosta löytökoirien kodista. Kovia kokenut, herttaisen piskimäinen koira pääsee osaksi rakastavaa ihmislaumaa, jossa sen hampaat harjataan maksapasteijan makuisella hammastahnalla.
Päähenkilöitä kuvataan hauskasti: ”Kerttu pitää rapudipistä, kaukosäätimistä, nokkahuilun soittamisesta ja lätäköissä hyppimisestä. Arttu pitää saippuakuplien puhaltamisesta, marengeista, muistipelin pelaamisesta ja virkkaamisesta”.
Tarinan jännitys huipentuu lasten ja Pirkko-tädin Lapin matkalla. Affe säntää erätuvalta lumituiskussa porojen perään ja katoaa omasta laumastaan. Onnelliseksi lopuksi koira löytää takaisin lomamökille, vain hieman kylmettyneenä.
Erikoiskoira Affe. Talviseikkailu Lapissa. Paola ja Pirjo Suhonen. Tammi 2015.
Taro ja karhu
Timo Parvelan ja Jussi Kaakisen yhteinen teos on mielikuvituksen ilotulitusta, jossa kuvataan Taron ja hänen mielikuvitusystävänsä karhun yritystä oppia lukemaan aikuisten ajatuksia.
Taro ja karhu toivovat pääsevänsä yhdessä sirkukseen, mutta vanhempien mielestä poika on liian pieni, ja karhu pelkkää mielikuvitusta.
Varsinainen veijaritarina, jossa kaikki on mahdollista ja loppu onnellinen!
Taron suuri pieni seikkailu. Timo Parvela (teksti), Jussi Kaakinen (kuvitus). WSOY 2014.
Tähtitaivaan ihmeet
Siiri on tuttu kuvakirjojen sankari, joka tällä kerralla tutustuu avaruuden ihmeisiin isän kaukoputken avulla.
Kaverit eivät usko Siirin kertomia juttuja tähtitaivaan ihmeistä. Vauhdikkaiden käänteiden jälkeen koko porukka pääsee kurkistamaan avaruuteen kaukoputken linssin läpi. Ja välillä kadonnut Siriuskin palaa näkyviin.
Siiri ja kadonnut tähti. Tiina Nopola (teksti), Mervi Lindman (kuvitus). Tammi 2014.