Antti Leikaksen (s.1967) kolmas romaani Soutaminen jatkaa ihmisen kokonaisvaltaisesti haltuun ottavan työelämän kuvaamista, kuten jo esikoisromaani Melominen (2011) sekä Huopaaminen (2013). Leikas on työskennellyt matemaatikon koulutuksen pohjalta rakennusalan suunnittelutyökaluja suunnittelevan yrityksen toimitusjohtajana, lehtikuvaajana sekä kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana. Oulussa asuva ison perheen isä on syntyperältään savolainen.
Soutamisen pääosissa ovat konsulttiyritysten Comfort Solutionsin ja Smooth Operationsin puuhakkaat työntekijät. He ovat parodioita siitä, mihin konsulttibisnes, ulkoistaminen ja keskittyminen omaan ydinosaamiseen pahimmillaan johtavat. Alalla 20 vuotta työskennellyt Seilonen ajattelee, että molempien konsulttifirmojen toiminta oli jokseenkin turhaa tuherrusta. Ne olivat tuottavinaan yrityksille ja niiden asiakkaille lisäarvoa parantamalla kilpailukykyä ja päätöksentekoa.
Antti Leikaksen mukaan myös absurdin tuntuisilla tehtävillä on merkityksensä, jos työn tekijä pystyy hahmottamaan, kuinka työ parantaa hänen omaa elämäänsä tai hänen lähellään olevien ihmisten elämää.
Olen nähnyt esimerkkejä firmoista, jotka ovat täysin tyhjiä sisältä.
Onko tulkintani oikeansuuntainen, että romaanisi viestittää yhä kasvavaa ristiriitaa siitä, että nykyiset työt, joilla elintasoa tavoittelemme, ovat yhä kauempana ihmiselämän ja luonnon todellisista realiteeteista, vaikkapa soutamisesta?
– Minusta oikeat työt ja asiat ovat niitä, jotka kytkeytyvät ympäröivään maailmaan ja työn tekijä saa työstä tyydytystä.
Romaanisi henkilö Seilonen muistelee konsultin kertoneen eräässä koulutustilaisuudessa, että firma joka ei tiedä tarkoitustaan häviää taistelun ja lakkaa olemasta. Päteekö tämä myös yksilöihin?
– Ehkä on niin, että ilman tarkoituksensa löytämistä yksilö lakkaa olemasta, ainakin sosiaalisessa mielessä.
Pelit ja todellinen lisäarvo
Vuonna 1930 taloustieteilijä J. M. Keynes ennusti, että 2000-luvun alkuun mennessä teknologia olisi kehittynyt riittävästi, jolloin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa olisi saavutettu 15-tuntinen työviikko.
Miksi työnantajat vaativat nyt työajan pidentämistä, vaikka teknisesti työajan lyhentäminen 15:een viikkotuntiin voisi olla mahdollista?
– Ehkä kukaan ei halua tehdä noin lyhyttä työviikkoa eikä teknologia yksioikoisesti kasvata tuottavuutta kuin rajatuilla toimialoilla. Olemme myös kehittäneet organisaatioihin loputtomasti tuottavuutta heikentäviä mekanismeja, kuten loputtomat palaverikäytännöt, yltiödemokraattisen päätöksenteon, jappasun ja juppasun.
Soutamisessa kuvataan, miten ihmiset toimivat ja työskentelevät nykyisessä talousjärjestelmässä saadakseen osakseen sen parhaat puolet ja estääkseen toisia saavuttamasta samaa. Aiotko käsitellä näitä ongelmia tulevissa teoksissasi?
– Ehkä. Näkökulma on todennäköisesti ulkopuolisen, koska edellisissä romaaneissani päähenkilöt ovat olleet yritysten sisällä. Tosin Huopaamisen Tikkari ja Hyvönen karkasivat.
Pitäisikö meidän suomalaisten pelaamisen sijaan keskittyä oikeisiin asioihin, kuten romaanisi päähenkilö Marjo Kukkoaho toteaa. Mitä ne oikeat asiat voisivat mielestäsi olla sen kokemuksesi perusteella, mitä sinulla itselläsi on esimerkiksi esimiestehtävistä teknologiayrityksissä?
– Minusta on hämmentävää lukea millaisia liikevaihtoja peleillä tahkotaan, kun minun mielestäni ne eivät tuota oikeaa lisäarvoa kenellekään. Mutta tiedän että tämä on hyvin vanhanaikainen mielipide. Olen nähnyt esimerkkejä firmoista, jotka ovat täysin tyhjiä sisältä. Olen myös nähnyt tällaisten firmojen tuhoutuvan.
Antti Leikas: Huopaaminen. Siltala 2015. 150 sivua.
uutiskirje 