Samalla mustalla mullalla oli tärkeä osa Hitlerin Lebensraum-suunnitelmassa saksalaisten vilja-aittana.
Snyderin mielestä holokaustia, sen arkkitehtia ja sen ideologiaa ei ole syytä unohtaa. Sillä on tärkeä sanoma, varoitus, tämän päivän ihmisille. Sama mielettömyys voi jossakin muodossa toistua, ellei ihmiskunta ole valppaana. Snyderin kirjan ja hänen ajatustensa asettamiseksi paikalleen on kuitenkin syytä aloittaa taustoista.
Melko yleinen käsitys ensimmäisen maailmansodan syttymisen syystä on, että se johtui Saksan militarismista. Ajatus ei ole kokonaan perää vailla kun vielä muistetaan, että Saksan keisarikunta oli nuori valtio, joka oli syntynyt vuonna 1871 Preussin Ranskaa vastaa käymän sodan seurauksena. Eurooppalaisessa suurvaltapolitiikassa kolonialismi oli päivän sana, johon Saksa kyllä ehti mukaan, muttei ehkä mielestään tarpeeksi voimallisesti.
Tekee mieli sanoa, että jos tänä talvena aiot lukea yhden tietokirjan, valitse siksi kirjaksi Timothy Snyderin Musta maa.
Mutta militaristisia olivat muutkin Euroopan suurvallat vallankin, jos asiaa arvioidaan asevarustelun perusteella. Asevarustelua kiihdytti kaikissa maissa – Ranska, Venäjä, Itävalta-Unkari ja Iso-Britannia mukaan lukien – ajan nopea teollinen kehitys. Asevarustelun kannalta oleellista oli erityisesti rautateiden ja entistä tehokkaampien konetuliaseiden, muun muassa konekiväärien ja tykkien, kehitys.
Ydinajatuksena voimatasapaino
Oma osansa kilpavarustelun syntymisessä oli valtionhallintojen ja ennen kaikkea diplomatian byrokratisoitumisella ja ammatillistumisella. Englantilainen Cristopher Clark julkaisi oivallisen ja hyvin dokumentoidun kirjan ensimmäisen maailmansodan syttymisen syistä vuonna 2014 eli sata vuotta tapahtuneen jälkeen.
Kirja kertoo miten kaikkien Euroopan suurvaltojen ulkoministeriöissä ja armeijoiden esikunnissa kytättiin toisten maiden varustautumista. Harjoitettiin pelote- ja liittoutumisdiplomatiaa. Sen ydinajatus on voimatasapaino, mikä ei tietenkään koskaan olekaan varsinaista rauhanpolitiikkaa, vaikka se usein halutaan sellaisena nähdä. Melkein jokaisessa maassa pyöriteltiin kuitenkin myös ajatusta, että kilpailijat olisi lyötävä ennen kuin ne tulevat liian vahvoiksi.
Clarkin kirjan keskeinen teesi onkin, että varsinaisesti kukaan ei halunnut sotaa,siihen ajauduttiin. Siitä tulee kirjan nimi Sleepwalkers, Unissakävelijät. Tapahtumat riistäytyivät käsistä kun serbinationalismin ja Itävalta-Unkarin kunniantunnot joutuivat vastakkain Sarajevon onnettomien laukausten seurauksena.
Toisen maailmansodan syttymisen syistä ei ole läheskään samanlaista epätietoisuutta: sodan aloitti Saksa, nimenomaan Hitlerin Saksa. Yleisesti ajatellaan, että Hitler oli revansisti, joka nojasi Saksan kansan laajasti jakamiin tuntoihin, että Saksaa oli Versaillesin rauhanteossa nöyryytetty epäoikeudenmukaisesti. Se vaati oikaisua. Niinpä toinen maailmansota usein nähdäänkin tavallaan ensimmäisen maailmansodan luonnollisena jatkeena.
Timothy Snyderin tuore kirja Musta maa ei kiistä tuota näkökulmaa, mutta hän porautuu miettimään, mitkä olivat sodan motiivit nimenomaan Hitlerin ajatuksissa. Niissä sotaan ryhtymisen motiivit poikkeavat oleellisesti siitä, miten asia yleensä nähdään. Hitlerin ajatuksissa kyse ei ollut mistään tavanomaisesta nationalismista, ei kansakunnasta eikä valtiosta, vaan rodusta.
Katse kohti Ukrainaa ja itää
Hitlerin maailmassa saksalaiset olivat herrarotu, jolla oli itsestään selvä ja luonnollinen oikeus taistella itselleen asema maailman valtiaina. Rotujen hierarkiassa juutalaiset puolestaan olivat Hitlerille epärotu, joka yleisinhimillisessä humanismissaan ja muussa kieroudessaan oli kansainvälinen salaliitto, jonka tärkeimpänä tehtävänä oli estää saksalaisen rodun nousu maailmassa sille kuuluvaan hallitsevaan asemaan.
Hitler ei ollut lähtökohtaisesti kiinnostunut Saksan ensimmäisessä maailmansodassa menettämien merentakaisten siirtomaiden takaisin saamisesta ja mahdollisesta laajentamisesta. Hänen kolonialistinen katseensa oli alun alkujaankin suuntautunut itään. Siellä oli hyvää viljavaa maata, esimerkiksi Ukrainan mustaa multaa. Siellä oli myös alempiarvoinen slaavilainen rotu, jonka luonnollinen tehtävä oli palvella saksalaisten alaisuudessa oikeudettomina työläisinä. Tästä kaikesta muodostui Hitlerille toinen hänen tärkeistä sodan motiiveistaan: Lebensraum, elintila.
Idässä oli Hitlerin haastavana mielikuvana myös judeo-bolshevistinen Neuvostoliitto, joka samoin kuin amerikkalainen kapitalismi edusti ja piti yllä maailmanlaajuista juutalaisten salaliittoa. Sen tuhoaminen, sodan edetessä lopulta aivan kirjaimellisesti, oli Hitlerin toinen sodan päämäärä: holokausti, juutalaisten joukkotuhonta.
Snyder kertoo, miten Hitler usean vuoden ajan ennen vuotta 1939 yritti saada puolalaiset mukaansa Neuvostoliittoa vastaan tehtävään hyökkäykseen ja yhteiseen juutalaisten karkotusta tai tuhoamista tarkoittavaan politiikkaan. Kun Puola ei suostunut siihen sovinnolla, Hitler päätti syksyllä 1939 aloittaa kolonialistisen projektinsa ilman Puolan myötävaikutusta. Sitä ennen hän oli konventionaalisemmin keinoin laajentanut Saksan valtakuntaa Tshekkoslovakiaan ja Itävaltaan.
Viime kädessä siis Neuvostoliittoa vastaan suuntautuvan operaationsa Hitler pohjusti vuonna 1939 nerokkaasti Molotov-Ribbentrop -sopimuksella, jolla hän teki Stalinista liittolaisen Puolan jaossa ja lupasi samalla Baltian maat ja Suomen Neuvostoliiton nautinta-alueiksi. Hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi kesäkuussa 1941. Eli se, että Iso-Britannia ja Ranska olivat Hitlerin Puolaan hyökkäämisen takia julistaneet Saksalle sodan, ei saanut Hitleriä perääntymään alkuperäisestä käsikirjoituksestaan.
Karmeaa luettavaa
Snyderin kertomus Itä-Euroopan sodasta, sen kolonialismista ja ennen kaikkea siihen oleellisesti sisältyneestä holokaustista, on karmeaa luettavaa. Sen todenperäisyyttä ei kannata epäillä. Snyder pohjaa kertomansa valtavaan määrään ensi käden tietoa.
Sitä sosiologiaa, joka sai saksalaiset laajoin joukoin uskomaan Hitlerin ideologiaan ja seuraamaan itseään, Snyder ei ehkä pohdi riittävän syvällisesti. Aineellisen perustan hän kuitenkin näkee, kuten monet muutkin, 1920 – 30 -lukujen vaihteen lamassa.
Tästä tematiikasta nousee lopulta Snyderin kirjan oleellisin viesti, joka tekee kirjasta äärimmäisen ajankohtaisen. Alkuteoksen alaotsikko on Holocaust as History and Warning, siis holokausti historiana ja varoituksena (mikä on suomennettu epäonnistuneesti). Snyder kysyy, onko tämän päivän maailmantilanteessa, ehkä erityisesti juuri Euroopan tilanteessa, tekijöitä, jotka antavat aiheen pelätä, että ihmiset voisivat joutua uudelleen Hitlerin mielettömän ideologian – tai jonkin sen muunnoksen – lumoihin.
Snyder ei ole ainoa, joka tämän päivän populistien islamofobian ja Putinin homofobian aikakaudella esittää tuon kysymyksen, mutta hänen kirjastaan se nousee poikkeuksellisen perusteltuna. Taustana vaaralle Snyder pohtii niiden demograafisten ongelmien mahdollisuutta, kuivuutta, matalien maa-alueiden jäämistä veden alle, nälänhätää, valtavia ihmisjoukkojen vaelluksia jne., joita voi syntyä, ellei maapallon ilmaston lämpenemistä saada kansainvälisin sopimuksin kuriin.
Tekee mieli sanoa, että jos tänä talvena aiot lukea yhden tietokirjan, valitse siksi kirjaksi Timothy Snyderin Musta maa. Sen herättämät kysymykset ovat elintärkeitä.
Timothy Snyder on vuonna 1969 syntynyt amerikkalainen historioitsija, joka on väitellyt Oxfordissa Englannissa ja ollut vieraileva professori Viinissä, Pariisissa ja Varsovassa. Hänellä on nyt professuuri Harvardissa.
Timothy SnyderMusta maa – holokausti, tapahtumat, opetuksetsuomennos Antero HelasvuoSiltala 2015, 442 s.
uutiskirje 