Horisontti
Vasemmistoliiton kannatus on ollut laskeva lähes koko puolueen olemassaoloajan. Vuoden 1995 eduskuntavaalien 11 prosentista on päädytty vuoden 2015 vaalien noin seitsemään prosenttiin.
Samalla on käynnissä toinen kehitys, jota ei usein ole huomattu: vasemmistoliiton kannattajat ovat suurelta osin toisenlaisia kuin ennen. Vasemmistoliitto on menettänyt kannattajia työväestön piirissä, mutta saanut samalla uusia kannattajia paremmin koulutetun väestön keskuudessa.
Tämä kehitys on yhteydessä yhteiskunnan muuttumiseen. Esimerkiksi ammattirakenteen muutos on ollut raju: rakennus-, prosessi- ja muissa työläisammateissa työskenteli vuonna 1995 lähes puolet (46 %) väestöstä, kun vuonna 2014 niissä oli enää neljännes työtätekevistä (26 %). Samalla asiantuntija-ammateissa työskentely on muuttunut epävarmemmaksi ja proletarisoitunut. Muissa asiantuntija-, ja palvelu- ja myyntityössä toimivien osuus on pysynyt suurin piirtein entisenä.
Vasemmistoliiton kannattajat ovat suurelta osin toisenlaisia kuin ennen.
Vasemmistoliiton alueellinen kannatus on siirtynyt pohjoisen vahvoilta alueilta etelään ja teollisuuspaikkakunnilta ja työväenluokkaisista kaupunginosista keskiluokkaisiin kaupunginosiin, joissa vasemmistoliiton ohella vihreiden kannatus on suurta. Hyvä esimerkki tästä on Helsinki, jossa vuonna 2003 vasemmistoliiton parhaita alueita olivat Kumpula (13,5 %) ja Jakomäki A (13,0 %) ja kymmenen parhaan alueen joukossa oli myös alueita Kontulasta ja Herttoniemestä.
Vuonna 2015 paras alue oli edelleen Kumpula, mutta kokonaan toista luokkaa olevalla kannatuksella (24,1 %). Kymmenen parasta aluetta olivat kaikki Kalliosta Kumpulaan olevalla alueella ja myös Suomenlinna kuului niihin. Jakomäessä kannatus oli laskenut (10,3 %).
Vuonna 2015 vasemmistoliiton kymmenen parasta äänestysaluetta Helsingissä olivat niitä, joissa kannatus ylitti 19 prosenttia, ja joissa vihreiden kannatus oli vähintään 25 prosenttia. Vuonna 2003 parhaiden äänestysalueiden joukkoon pääsi jo 12,1 prosentin kannatuksella eikä vihreiden kannatus ylittänyt millään näistä alueista 20,4:ää prosenttia.
Helsingissä vasemmistoliiton kannatus on kasvanut vuosien 1999 ja 2003 noin seitsemästä prosentista vuosien 2011 ja 2015 noin kymmeneen, ja kansanedustajien määrä yhdestä kahteen.
Helsinki ei tietysti ole koko Suomi, mutta samanlainen kannatuksen kehitys on ollut käynnissä muillakin yliopistopaikkakunnilla: Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Kannatuksen muutos on johtanut myös siihen, että vasemmistoliiton ja SDP:n tai perussuomalaisten kannatus ei enää suurelta osin tule samoilta alueilta. Samalla vasemmistoliiton kannatuksen ja matalan äänestysaktiivisuuden välinen yhteys on pienentynyt.
Samalla tavoin kuin vasemmistoliiton kannatus ei enää ole suurelta osin peräisin pohjoisen korpikommunismin alueilta, joilta väkikin on vähentynyt murto-osaan entisestä, ei kannatus voi enää perustua perinteisistä työväen ammateista tulevaan kannatukseen. Toisessa vaihtoehdossa edessä on kannatuksen vähittäinen hiipuminen näiden ammattien katoamisen myötä. Jos vasemmistoliitto ei olisi saanut uusia kannattajia ammatti- ja väestöryhmistä, joiden koko kasvaa, kannatuksen heikkeneminen olisi ollut vieläkin nopeampaa.
Vasemmistoliiton voittamat uudet äänestäjät ovat viime vaaleissa tulleet pääasiassa kahdesta suunnasta: sosialidemokraattien ja vihreiden entisistä kannattajista. Vuonna 2011 vasemmistoliitto menetti kannatusta eniten perussuomalaisille. Vuonna 2015 ääniä meni kyselytutkimuksen mukaan vihreille noin 40 000, ja nettomenetykseksi jäi noin 25 000 ääntä.
Merkittävä osa vaalitappiosta selittyy sillä, ettei vasemmistoliitto houkutellut entiseen tapaan niitä, jotka pohtivat valintaa vihreiden ja vasemmistoliiton välillä. Sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton väliset kannatuksen siirtymät ovat tuoneet vasemmistoliitolle enemmän kannatusta kuin vieneet siltä.
Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajat ovat aikaisempaa useammin yhteisiä, eli henkilöitä, jotka harkitsevat kumpaa näistä puolueista he äänestäisivät. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa (2015 vaalien tutkimusaineisto ei ole vielä täysimääräisesti käytettävissä) kolmannes vihreiden äänestäjistä olisi voinut äänestää vasemmistoliittoa ja 30 prosenttia vasemmistoliiton äänestäjistä olisi voinut valita myös vihreät.
Samankokoinen joukko vasemmistoliiton äänestäjistä olisi voinut valita myös SDP:n, mutta SDP:n äänestäjistä vain noin 15 prosenttia ja perussuomalaisten äänestäjistä 10 prosenttia harkitsi äänestävänsä vasemmistoliittoa vuoden 2011 vaaleissa.
Vasemmistoliitto sai vain 45 prosenttia niiden äänistä, jotka äänestivät tai olisivat voineet äänestää vasemmistoliittoa. Tämä on vihreiden jälkeen huonoin sijoitus eduskunnassa olevien puolueiden joukossa.
Samalla vasemmistoliiton uskollisten äänestäjien osuus on pudonnut kaikkein huonoimmaksi heti vihreiden jälkeen. Kun 1990-luvulla vasemmistoliittoa aikaisemmin äänestäneistä yleensä yli 75 prosenttia äänesti vasemmistoliittoa myös seuraavissa vaaleissa, vuosien 2011 ja 2015 vaaleissa tämä luku oli pudonnut alle 60 prosentin.
Kaikista vuosien 2011 ja 2015 vaaleissa äänestäneistä vain noin neljä prosenttia äänesti vasemmistoliittoa molemmissa vaaleissa. Vasemmistoliiton menettämät äänestäjät (jotka äänestivät puoluetta vuonna 2011, mutta eivät enää 2015) muodostavat noin viisi prosenttia äänestäjistä, mutta vasemmistoliiton voittamat uudet äänestäjät vain kolme prosenttia kaikista äänestäjistä.
Vasemmistoliiton kannatus on haettava liikkuvilta äänestäjiltä aikaisempaa useammin, mikä asettaa vaalikampanjalle entistä suurempia vaatimuksia. Vaalikampanjassa ei enää riitä, että vanhat äänestäjät aktivoidaan äänestämään, vaan uusia kannattajia on saatava paitsi äänestämättömistä, myös muilta puolueilta, ja samalla on pyrittävä välttämään äänestäjien siirtymistä toisille puolueille.
Vasemmistoliiton jäsenmäärä on kasvanut erityisesti perussuomalaisten jytkyn ja Sipilän hallituksen aloittamisen myötä ja se on suurin piirtein samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Alle 40-vuotiaiden osuus jäsenistä on kasvussa vaikka enemmistö jäsenistä onkin yli 60-vuotiaita. Sitä vastoin 40–60-vuotiaiden osuus on jäsenkunnassa matalampi.
Jäsenmäärän kehitys ja jäsenistön nuorentuminen antavat toiveita myönteisestä kannatuskehityksestä tulevaisuudessa. Samalla niiden äänestäjien määrä, joille vasemmistoliitto on yksi harkittavissa olevista vaihtoehdoista, on aikaisempaa suurempi. Näin on erityisesti nuorimpien äänestäjien keskuudessa, jossa vasemmistoliittoa äänesti tai harkitsi äänestävänsä peräti neljännes kyselytutkimuksen vastaajista.
Kannatuksen kasvattaminen vaaleissa on aikaisempaa helpompaa, mutta se vaatii entistä enemmän poliittista työtä ja vaalikampanjan onnistumista. Vasemmistofoorumi voi olla osa tämän kysymyksen ratkaisua.
Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja.
uutiskirje 
