Suomalaisen eläkejärjestelmän toimivuutta voi kansainvälisesti vertailla kahdenkin tuoreen raportin avulla. EU julkaisi jäsenmaitaan koskevan laajan vertailun viime vuoden puolella ja OECD julkaisi äskettäin raporttinsa Pensions at glance 2015. Kummastakin raportista voi lukea oman eläkejärjestelmämme suurimman ongelman, joka on eläkeläisköyhyys.
Köyhyyttä tutkittaessa käytetään kahta kriteeriä. Köyhiksi luokitellaan ne, joiden tulot ovat korkeintaan 50 prosenttia väestön mediaanituloista. Pienituloisia ovat ne, joiden tulotaso jää samalla mittarille alle 60 prosentin.
Tiukemmalla mittarilla OECD sai suomalaisten 65 vuotta täyttäneiden köyhien osuudeksi 7,8 prosenttia koko ikäluokasta. Eläkeläisköyhien osuus on Suomea pienempi Tanskassa, Norjassa, Hollannissa, Islannissa ja Tšekissä, joissa ikääntyvien köyhien osuus on noin puolet Suomen vastaavasta osuudesta. Suurimmat ikääntyneiden köyhien osuudet ovat Euroopan ulkopuolella: USA:ssa, Meksikossa ja Koreassa, joissa osuudet ovat kolme–neljä kertaa suuremmat kuin Suomessa.
EU:n raportin mukaan pienituloisuus on Suomessa 65 vuotta täyttäneillä lähes 17 prosenttia ja kymmenen vuotta vanhemmista tähän ryhmään kuuluu jo neljännes. Kaikkein suurin riski on iäkkäimmillä (85+), joista jo kolmannes kuuluu ryhmään. Heidän tulonsa jäävät alle 60 prosenttiin mediaanituloista.
Eläkeläisväestön köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski kokonaisuudessaan on Suomessa noin 18 prosenttia. Muun muassa Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa riski on jonkin verran pienempi.
Sen sijaan vakavan aineellisen puutteen riski on Pohjoismaissa muuta Eurooppaa pienempi. Perusturva ja sen hienoinen paraneminen viime hallituskaudella auttaa turvaamaan edes minimitasolla elämisen perustavimpien tarpeiden tyydyttämisen paremmin kuin esimerkiksi Itä- ja Etelä-Euroopan maissa.
Köyhyysriski on eläkeläisillä hyvin ikä- ja sukupuolisidonnainen. Suomessa köyhyysriski suunnilleen kaksinkertaistuu siirryttäessä ikäluokissa aina kymmenen vuotta edellistä ikäluokkaa vanhempiin.
Naisten köyhyysriski verrattuna miesten vastaavaan on vanhemmissa ikäluokissa noin kaksinkertainen miehiin verrattuna. Kaikkein suurin riski on iäkkäimmillä, yksin elävillä naisilla (40 prosenttia), kun riski tämän ikäluokan miehillä on 25 prosenttia. Taustalla on luonnollisesti iäkkäimpien naisten vähäisempi osallistuminen työikäisinä palkkatyöhön.
Eläkkeelle jäävien tulojen lähtötaso on Suomessa keskimäärin noin 50 prosenttia ikääntyneimpien (50–59 v.) työelämässä olevien tulotasoon verrattuna. Osuus on alle EU:n keskiarvon, esimerkiksi Ruotsissa se on noin 60 prosenttia.
Eläkepolitiikassamme on siis vielä kirittävää. Eläkeläisköyhyys on suurempaa kuin maissa, joihin yleensä vertaamme Suomea. Monissa asioissa jäämme EU:n keskiarvojen alapuolelle. Eläkeikäisten mediaanitulo suhteessa työikäisten vastaavaan on Suomessa EU:n seitsemänneksi pienin.
Jäämme EU:n keskiarvon alle myös eläkkeelle jäävien tulotasossa suhteessa työuran loppupuolella työskenteleviin. Eläkeläisköyhien osuus on selvästi suurempi meillä kuin meihin verrattavissa Euroopan maissa.
Vakiovastaus eläkeläisköyhyyden korjaamisyritykseen on yleensä takuueläke. Sen tämänhetkinen suuruus on noin 61 prosenttia pienituloisuuden rajasta ja noin 70 prosenttia tiukemmasta köyhyysrajasta. Haasteita riittää, jos eläkeläisköyhyys aiotaan poistaa takuueläkkeellä.
Pelkällä takuueläkkeellä operoimiseen liittyy vielä ongelma, jota harvoin asiasta keskusteltaessa otetaan huomioon. Osalla pienimpiä eläkkeitä saavista eläke koostuu pienestä työ- tai yrittäjäeläkkeestä ja sitä täydentävästä kansaneläkkeestä.
Tästä syystä takuueläkettä nostettaessa olisi aina nostettava myös muita kansaneläkkeitä. Muussa tapauksessa muodostuu yhä useammin tilanne, jossa takuueläke yksin on samansuuruinen kuin yhdistelmäeläke. Silloin on ihan loogista kysyä, miksi kannatti osallistua työelämään, jos työhön osallistumatta saa saman tasoisen eläkkeen. Miksi kannatti tehdä pätkätöitä tai maksaa yrittäjäeläkettä? Tämä ei voi olla pitkän päälle vaikuttamatta motivaatioon osallistua työelämään.
Pieniä eläkkeitä saavien kannalta myös muun muassa asumistuki on tärkeä. Siksi oli hyvä, että eläkeläisjärjestöjen aktiivisuus sai hallituksen peruuttamaan aikeensa heikentää eläkkeensaajien asumistukea.
Eduskunnan käsiteltäväksi on tulossa kansalaisaloite, jossa ehdotetaan nykyisen työeläkeindeksin muuttamista ansiotasoindeksiksi. Nykyisinhän työeläkkeitä tarkistetaan laskemalla indeksi, josta 80 prosenttia muodostuu elinkustannusten ja 20 prosenttia ansiotason muutoksista. Kansaneläkkeitä tarkistetaan pelkän elinkustannusindeksin muutosten mukaan.
Eläkeläisköyhyyteen muutos taitetusta indeksistä ansiotasoindeksiin ei toisi suoranaista ratkaisua, koska ansiotasoindeksin prosentuaalinen muutos tuo eniten euroja niille, joiden eläkkeet ovat ennestään korkeimpia. Tämä johtaisi eläke-erojen kasvuun. Siksi eduskunnan olisi asiaa käsitellessään hyvä miettiä, miten indeksikorotukset saataisiin jaetuksi tasaisemmin niin, että myös pieneläkeläiset hyötyisivät.
Nykyinen indeksijärjestelmä turvaa lähinnä saavutettua elintasoa, mutta jättää eläkeläiset suurimmalta osalta osattomaksi yleisestä elintason noususta. Sen vuoksi eläkeläisjärjestöjen edustajat vaativat asiaa selvitelleessä työryhmässä ansiotason 20 prosentin osuuden nostamista 30 prosenttiin työeläkeindeksiä laskettaessa. Samaa indeksiä tulisi soveltaa myös kansaneläkkeen tarkistuksissa.
Pieniä eläkkeitä saavien kannalta on erittäin tärkeää saada kaikki tarvittava lääketieteellinen hoito sairauksien heikentäessä toimintakykyä. Vanhukset tarvitsevat tukea arjessa selviytymiseen ja hoivaa silloin, kun omat voimat eivät enää riitä. Pieneläkeläisillä ei ole varaa käyttää yksityisiä palveluja. Sipilän hallitukselta on tullut lunta tupaan moneen otteeseen julkisia palveluja käyttäville eläkeläisköyhille.
Lääkekorvausten, lääkärinpalkkioiden ja hoitoon hakeutumisen edellyttämien matkojen omavastuiden nosto vaikeuttaa hoitoon hakeutumista. Hoitoyksiköiden taksojen ja käyntimaksujen korotukset terveydenhoidossa nostavat myös terveyspalvelujen käytön kynnystä.
Viimeisin uutinen kertoo, että vanhuspalvelulain rahoituksesta leikataan vuositasolla 31,2 miljoonaa euroa normien purun nimissä. Sitä ennen kunnat vapautetaan laatimasta lain edellyttämää suunnitelmaa ikääntyvän väestön palvelujen järjestämisestä ja kehittämisestä. Hoidon laatuun ratkaisevasti vaikuttavan hoitajamitoituksen jo ennestään alas viritetty normi on hallituksen liikkeelle lähtiessä romutettu.
Kun eduskunta saa nyt keskusteltavakseen eläkeindeksiä koskevan kansalaisaloitteen, on toivottavaa, että eläkepolitiikasta ja sen kipeimmästä ongelmasta, eläkeläisköyhyydestä, käydään perusteellinen keskustelu.
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
uutiskirje 
