Yli 200 miljoonan asukkaan Brasiliassa käydään raakaa valtakamppailua. Oikeisto ei ole hyväksynyt vasemmistopuoleen (PT – Partido dos Trabalhadores) demokraattisesti saatuja vaalivoittoja, ei Lulan eikä Dilman presidenttikauden aikana, vaan on odottanut tilaisuutta estää hallituksen sosiaalista turvaa lisäävät ohjelmat.
Vasemmistopuolue PT on vallanpidossaan korruptoitunut laajasti ja siten tarjonnut oikeistolle, jolla on tiedotusvälineet hallussaan, oivan tilaisuuden presidentin impeachment-prosessiin. Oikeisto mustamaalaa kansalaisliikkeitä ja yrittää siten saada kansan mielipiteen puolelleen niiden kriminalisoimiseksi. Oikeisto yrittää saada Maattomien maatyöläisten liikkeen MST:n terroristilistalle. Tilanne on erittäin kriittinen, tulenarka ja muistuttaa Putinin Venäjää tai Trumpin USA:ta.
Enempää Brasiliassa kuin muuallakaan vallanpitäjät eivät halua, että ihmiset tuntisivat tietoisesti suuttumusta, rohkeutta, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. Kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan ihmiskäsitys perustuu oletuksiin, että elämä on jatkuvaa kilpailua ja vahvempi haluaa alistaa heikommat, koska ihminen on luonteeltaan valloittaja haluten yhä enemmän valtaa. Tämän ihmiskäsityksen korvaamiseksi tarvitsemme solidaarisuutta, rohkeutta, eettisyyttä ja tasa-arvoa.
Kapitalismin ihmisille aiheuttamat ongelmat ja kärsimykset maailmassa ovat korostuneet viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Saavutettua sosiaaliturvaa on purettu systemaattisesti samalla kun työntekijöiden oikeuksia on prekarisoitu.
Tasa-arvoisuuden ja solidaarisuuden periaatteille rakennettujen yhteisöjen ja yhteiskuntien epäonnistumisten yksi keskeinen tekijä lienee se, että olemme kaikki kehdosta hautaan tottuneita nujertamiseen, vaatimuksiin, kilpailuun, kehumiseen, sekä keppiin ja porkkanaan. Nujertamisen rutiini on kuin sairaus, joka estää meitä vapautumasta.
Kapitalismi, kuten mikä tahansa vallan keskittymisen järjestelmä herättää ja ruokkii meissä vieraantuneisuutta, syrjäytymistä, kilpailuhenkeä, itsekkyyttä, ahneutta ja kateutta. Lisäksi se kasvattaa erityisesti rikkaimmissa eristäytyneisyyttä, vainoharhaisuutta ja kyynisyyttä.
Nämä yhdessä edistävät meissä epäinhimillisyyttä seurauksenaan henkiset ja fyysiset sairaudet, huume- ja muut riippuvuudet, sosiaalinen syrjäytyminen, rikollisuus, uskonnolliset ääriliikkeet, terrorismi ja sodat…
Valtarakenteet aiheuttavat meissä kroonista alemmuudentunnetta, pelkoa, nöyryytystä, vihaa, syyllisyyttä, voimattomuutta samalla kun ruokitaan käsitystä, että tunteet ovat epätasapainon ja heikkouden oireita, eikä sellaista pitäisi tuntea. Tämä sisäinen ristiriita, että ei voi tuntea mitä tuntee, tukahduttaa kykymme yhdistää voimamme järjestäytymällä epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Liikkeessä on 1,5 miljoonaa jäsentä
Vallanhalu on mielen epätasapainon oire, joka usein on peräisin lapsuudessa koetusta rakkauden puutteesta, siis tunteesta ettei oikein saisi olla olemassa. Saatuasi valtaa, koet ikään kuin olevasi olemassa. Valta antaa oikeuden vaatia toisen vapauden rajoittamista, vastuun ja tietoisuuden rajoittamista, siis nujertamista. Vallan saavuttaminen ruokkii ylimielistä suuruudenhulluutta. Alamaisten vallanpitäjien mielistely luo muurin todellisuuden ja vallanpitäjän väliin.
Suomalainen psykiatri ja psykoanalyytikko Martti Siirala sanoi haastattelussa, että mitä korkeammalle kiipeää vallan portaita, sitä enemmän tapaa poissa todellisuudesta olevia (sairaita) ihmisiä.
Tietoisuutta tarkoittavan conscientia -menetelmäni ihmiskäsitys pohjautuu suurelta osin filosofi Sokrateen (470–399 eaa.) ajatuksiin. Tässä yhteisön rakenteen kehitysmallissa on otettu esimerkkiä Brasilian maattomien maatyöläisten liikkeeltä MST:ltä (Movimento dos Trabalharodes Rurais sem Terra). Liikkeessä on 1,5 miljoonaa jäsentä. Tämä conscientia-menetelmä, on 30 vuoden kollektiivisen työn tulosta. Siinä yhdistetään käytännön havaintoja työyhteisöistä, osuuskunnista, terapian alalta ja ihmissuhteista. Menetelmän kehittämiseen on osallistunut koulujen työntekijöitä Suomesta ja Ruotsista sekä työntekijöitä Brasilian Maattomien Maatyöläisten Liikkeen osuuskunnista ja sisäoppilaitoksista.
Väkivallan tekijä on itse itsensä uhri
Haasteenamme on käsitellä tätä valtarakenteiden aiheuttamaa psykologisen rakenteemme epäinhimillistä ”selkäreppua”, ja muuttaa tapaamme tuntea siten, että ajattelisimme ja toimisimme tasa-arvoisesti ja solidaarisesti. Osallistuvan, suoran demokratian tulisi olla demokratian ydin.
Tämä uusi ihmiskäsitys sisältää luopumisen nujertavista rutiineista kuten arvosanoista, kritiikistä, palkkioista ja nöyryyttävistä rangaistuksista niin kasvatuksessa, motivoinnissa kuin johtamisessakin:
Tiedostetaan että ihmisellä on täysi vapaus tuntea ja rajoitettu vapaus toimia. Näin valta manipuloida tyytymättömyydellä, loukkaantumisella tai vihalla menettää pohjansa.
Otetaan tavaksi vahvistaa tietoisuutta inhimillisistä rikkauksista kuten vastuullisuudesta, ilosta, luovuudesta, rohkeudesta, itsehillinnästä ja eettisyydestä. Silloin kehitetään ymmärrystä ihmisen sisäisistä esteistä, kielteisistä tunnetoiminnoista, tavoista, vaatimuksista, kateudesta ja itsekeskeisyydestä.
Tiedostaessamme, että olemme kaikki toistemme sisäisiä peilejä, se lisää tasa-arvon tunnetta, vähentää luokittelua ja tuomitsemista, syyttelyä ja henkilökohtaisia ristiriitoja.
Tiedostamalla, että kaikkea mitä teemme toisille, teemme sisimmässämme itsellemme. Siten pilkka, nöyryytys ja väkivalta menettävät viehätyksensä, kun yhteisö ymmärtää että väkivallan tekijä on itse itsensä ensisijainen uhri. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta, yhteistyötä ja solidaarisuutta.
Tiedostetaan, että epäoikeudenmukaisuutta tai pahuutta voidaan parantaa vain oikeudenmukaisuudella ja rakkaudella. Se vähentää tuomitsemisen halua, nujertamista ja aggressiivisuutta. Mistä seuraa rakkaudellisuuden ja keskinäisen kunnioituksen kasvu.
Artikkeli on tiivistelmä Brasilian Maattomien maatyöläisten liikkeen kotisivuilla portugaliksi julkaistusta tekstistä. Sen on kirjoittaja Pertti Simula on filosofian maisteri, kouluttaja ja kansalaisaktivisti.
uutiskirje 
