Virolaisen Andrus Kivirähkin keltainen kirja valaisee kuin kesäinen aurinko! Se on täynnä tarinoita, joissa arkiset asiat alkavat elää aivan omaa elämäänsä. Se jatkaa kunniakkaasti nonsense-kirjallisuuden perinnettä, ja Heli Laaksosen suomennos nautiskelee tyylilajilla taidokkaasti. Joel Melasniemen mustavalkoisesta kuvituksesta tulevat hakematta mieleen klassiset Myyrä-kirjat.
Avaustarinassa Kakka ja kevät koirankakka rakastuu voikukkaan. Näille lempiväisille hyvin, toisin kuin oikeassa elämässä puistopolulla: ”Häät pidettiin heti. Kakka ja kukka muuttivat yhteen. Ne rakastivat toisiaan ja halasivat joka päivä, paljon useammin kuin varpuset.”
Pienten tarinoiden äärellä voi yhdessä lapsen kanssa iloitella pohtimalla yksinäisen perunan tarinan jatkoa tai ristiin menevien suksien tempauksia.
Kivirähk tempaa lukijan mukaan, mikään aihe ei ole liian mitätön hyvän tarinan ponnahduslaudaksi: isän kadonneet sukat, itsepintainen tahra. Ehkä mäyräkoira voi sopivissa oloissa ruveta kukkimaan?
Asiat voivat olla näin, mutta yhtä hyvin toisinpäin. Näkökulmaa vaihtamalla asiat näyttävät erilaisilta – tärkeä opetus monimuotoisessa yhteiskunnassa.
Siri Kolun pienen, tiiviin romaanin aihe ei ole helppo. Se käsittelee seksuaalista identiteettiä ja sukupuolen korjausleikkausta. Päähenkilö Peetu kokee syntyneensä väärään kehoon, täysi-ikäisyyden kynnyksellä hän valmistautuu korjausleikkaukseen.
Romaani on monitasoinen kehityskertomus, jonka kantavana aiheena on omaksi itsekseen tuleminen. Joskus kehitys voi kulkea toiseen suuntaan, sisimmästään voi etääntyä.
Peetun äiti oli nuorena idealistinen maailmanparantaja, jonka elämä kutistui markkinointifirman uraputkessa liihottamiseksi. Peetu pohtii äitinsä muutosta yhtä lailla kuin äiti kipuilee tyttärensä menettämistä korjausleikkauksen myötä. Isän kanssa Peetu lentää purjekoneella, ilmassa ajatuksilla on enemmän tilaa.
Kolun teksti on sävykästä ja rikasta. Lyhyet lauseet uppoavat sielun pohjalle asti, niitä on luettava hitaasti ja paneutuen. Vaatimattoman näköinen ohut kirja kätkee sisälleen ihmisen elämän eri vaiheet ja yksilöiden erillisyyden peruskokemuksen. Peetun ajatuksin:
”Minä olen ukkosmyrsky joka sadan taivaalta, minä iskeydyn jokaiseen korkealla keikaroivaan torniin, olen salaman jyry joka osuu maanpintaan ja kaataa rannikon männyt,
olen iso myrsky, peetunpäivän myrsky,
minä syöksyn taivaalla vailla pelkoa, mutta minä en sada maailmaan tuhoa tai kuolemaa, minun salamoideni sanoma on tämä:
Anna ihmisten nähdä toiset sellaisena kuin he itse
haluavat.
Anna ihmisten nähdä toiset sellaisina kuin he haluavat.
Se on minun sateeni vesi, joka pieksee maan, kun olen kulkenut ohi.”
Anders Kivirähk: Koiranne alkaa kohtaa kukkia. Suomennos: Heli Laaksonen. Otava 2016.
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin. Otava 2016.
uutiskirje 
