Meri myllertää kohtalokkaasti, mutta varsinainen hyökyaalto iskee keskellä Madridin katuvilinää – tilinteko menneisyyden kanssa voi alkaa. Siinä tiivistetysti Pedro Almodóvarin uutuuden tarinan ydin.
Almodovarin edellinen ohjaustyö Matkarakastajat (2013) oli pikkuhauska ja ronskinpuoleinen satiirinen komedia, sitä edeltävä Iho jossa elän (2011) espanjalaistaiturin uran huippuja. Tasollisesti Julieta (2016) sijoittuu jonnekin noiden kahden teoksen väliin. Se on sovinnaisen seesteinen rakkaus-, ihmissuhde- ja perhedraama, jonka keskiössä on äidin ja tyttären suhde.
Tarina on simppeli ja nähdään paljolti pitkänä takaumana. Elämä vaikuttaa olevan mallillaan keski-ikäisen nimihenkilön (Emma Suarez) kohdalla, mutta sitten kaikki uhkaa luhistua. Satunnaisen kohtaamisen jälkimainingeissa uusi miesystävä (Dario Grandinetti) saa olla ihmeissään aina elokuvan loppumetreille saakka.
Takauman ja pitkän kirjeen muodossa Julieta kertaa elämänsä vaiheita aikuiseksi kasvaneelle tyttärelleen. Hän aloittaa ajasta ennen tyttären syntymää, hetkistä, jolloin tapasi tämän tulevan isän (Daniel Grao). Samalla toiseen naispääosaan nousee Julietaa nuorena opettajana esittävä Adraina Ugarte, tv-tuttu sarjasta Ommelten välinen aika (2013–2014).
Julietan ikääntyminen on hoidettu tavalla, jota voi pitää kökkönä, mutta itse sanoisin, että aika veikeästi ja sananmukaisesti kertapyyhkäisyllä.
Almodóvar-filmeille usein niin tunnusomaiseen räiskyvyyteen aina huumoria myöten Julietassa on reilu etäisyys. Se on tasavahvasti näytelty, hillitty, paikka paikoin hyvää musiikkia sisältävä ja varsin surumielinen elokuva, jossa sellaisena on aineksia elegiaan.
Sen sijaan espanjalaisohjaajalle tyypillinen visuaalinen värikylläisyys on tallella ja siten, että se alkaa pistää pikku hiljaa silmään enemmänkin puhtaana muotoseikkana kuin toimivana draamallisena tehokeinona.
Elokuvan henkilöitä koettelevat sairaudet, kuolemat tai muuten vain äkilliset menetykset, mutta pinta pysyy yhtä koreana. Tämä pätee erityisesti puvustukseen: nimihenkilön tapauksessa asut vaihtuvat kohtauksesta toiseen, ja sama pätee näyttäviin korviksiin.
Almodóvar on näissä asioissa tarkka, mutta pääasia eli kulloisenkin kohtauksen viritelmät ei tästä erityisemmin kohene. Mekaanisesti toistuessaan vaikutelma on ulkokohtainen ja vähän hengetön.
Almodóvar on tehnyt käsikirjoituksen kirjallisuuden Nobelilla 2013 palkitun kanadalaisen Alice Munron kolmen novellin pohjalta. Novellit on julkaistu teoksessa Karkulainen: Kertomuksia (suom. 2005). Almodóvar on panostanut dialogiin, tuloksena on hieman tasapaksun kirjallinen kirjallisuusfilmatisointi.
Aineksia olisi ollut emotionaalisesti verrattomasti jykevämpäänkin draamaan, sen verran isoja asioita – etenkin kalvava syyllisyys – leffan tematiikka käsittelee.
JULIETA (Espanja 2016). Ohjaus ja käsikirjoitus: Pedro Almodóvar. Perustuu Alice Munron kolmeen novelliin. Pääosissa: Emma Suarez, Adriana Ugarte, Rossy de Palma, Daniel Grao, Dario Grandinetti. Elokuvan ensi-ilta on 12.8.
uutiskirje 
