Painan pääni veden alle ja otan ensimmäiset hätäiset henkäykset sukelluslaitteiden hengityssäätimestä. Tuijotan allani olevaa kivikorallia, joiden pitkien lonkeromaisten tentakkeleiden keskellä pujottelee oranssi vuokkokala.
Nemoa etsimässä -elokuvasta tunnettu vuokkokala on yksi 1 500 kalalajista, jotka elävät Isolla valliriutalla.
Maailman suurin merellinen luonnonsuojelualue on myös yli sadan rausku- ja hailajin, kuuden eri merikilpikonnalajin ja 30:n eri merinisäkäslajin koti.
Ison valliriutan pohjoisosassa värit ovat muuttuneet kalmanvalkeiksi.
Korallilajeja tunnetaan Isolla valliriutalla yli 400. Korallieläimien kalkkikivestä tehdyt rakennelmat ovat värikkäitä ja mielenkiintoisen muotoisia: meren pohjassa voi nähdä niin norsun korvaa kuin keitettyä spagettia muistuttavia riuttoja.
Olen keskellä yhtä maailman monimuotoisinta ekosysteemiä.
Valtava valliriutta on pinta-alaltaan noin Suomen kokoinen. Se on 2 300 kilometriä pitkä ja peittää alleen noin 344 400 neliökilometrin alueen. Valliriutta on niin suuri, että sen voi nähdä avaruudesta.
Iso valliriutta ei ole kuitenkaan vain yksi möhkäle, vaan se muodostuu 3 000 erillisestä riutasta, koralliyhdyskunnasta ja hiekkasaaresta.
Sukellan Opolu-riutalla, joka on noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Australian koillisrannikolla sijaitsevasta Cairnsista. Riutan ulkoreunalle on Opolukselta matkaa vielä kolmisenkymmentä kilometriä.
Opolu-riutalla korallien väriloisto on vielä tallella, mutta kauempana Ison valliriutan pohjoisosassa ne ovat muuttuneet kalmanvalkeiksi.
Korallit vaalenevat
Ison valliriutan korallit ovat kärsineet vaalentumisesta, mikä johtuu meriveden lämpötilan noususta ilmastonmuutoksen ja voimakkaan el Niño -sääilmiön seurauksena.
Jos merivesi on liian lämmintä, korallieläimet menettävät sen kanssa yhteiseloa elävän zooksantellilevän. Silloin koralli kadottaa värinsä ja tärkeän ravinnonlähteensä. Vain muutaman asteen nousu meriveden lämpötilassa voi saada korallit haalistumaan.
Australian Queenslandissa sijaitsevan Townsvillen James Cook -yliopiston tekemissä tutkimuksissa selvisi huhtikuun lopussa, että vain seitsemän prosenttia Isosta valliriutasta ei ole vaalentunut. Tutkimuksissa käytiin läpi 911 erillistä riuttaa.
Tutkijoiden mukaan tilanne on erityisen huolestuttava valliriutan pohjoisosissa, joka ulottuu Cairnsista Papua-Uusi-Guineaan. Jopa 95 prosenttia alueen korallista on pahasti haalistunut. Vain neljässä riutassa 520:sta ei ole merkkejä haalistumisesta.
– Emme ole koskaan nähneet näin laajaa vaalentumista. Aivan kuin kymmenen syklonia olisi iskenyt rantaan samaan aikaan Ison valliriutan pohjoisosassa, James Cook -yliopiston professori Terry Hughes sanoo. Hän johtaa korallien vaalentumista selvittävää kansallista tutkimusryhmää.
Ensimmäisen kerran maailmanlaajuinen koralliriuttojen haalistuminen havaittiin vuonna 1998. Nyt meneillään oleva haalistumisjakso on jo kolmas, ja sen on ennustettu olevan pahin.
Maailman luonnonsäätiö WWF:n mukaan kuluneen 30 vuoden aikana puolet Ison valliriutan koralleista on hävinnyt pääosin ilmastonmuutoksen ja veden saastumisen myötä.
Hiilidioksidipäästöt vaikeuttavat korallien kasvua, koska ilmasta veteen siirtyvä hiilidioksidi happamoittaa merivettä. Tämä estää korallia rakentamasta kasvualustaansa kalkkikivestä.
Myös trooppiset syklonit murskaavat koralleja. Kööpenhaminan yliopiston tutkimuksen mukaan syklonien esiintymistiheys on kasvanut ilmaston lämpenemisen seurauksena.
Koko turismibisnes voi luhistua.
Valumavedet lisäävät piikkikruunujen määrää
James Cook -yliopiston tutkijoiden mukaan Isoa valliriuttaa uhkaavat myös maatalouden ja kaupunkien valumavedet.
– Jos haluamme, että Iso valliriutta kestää ilmastonmuutoksen vaikutukset, niin vesienhoidon pitää parantua vuoteen 2025 mennessä, sanoo James Cook -yliopiston tutkija Jon Brodie. Hän johtaa yliopiston trooppisten vesistöjen ja merellisten ekosysteemien tutkimuksia.
Valumavesien mukana kulkeutuvat ravinteet lisäävät kasviplanktonin määrää, mikä johtaa koralleja saalistavan piikkikruunun kasvuun ja lisääntymiseen.
Piikkikruunu on meritähtilaji, joka on aiheuttanut neljäsosan Ison valliriutan korallien häviämisestä. Yliopiston toukokuussa julkaiseman raportin mukaan tutkijat uskovat, että piikkikruunun seuraava lisääntymisaalto ajoittuu vuoteen 2025.
Tutkijoiden mukaan vesienhoitoon pitäisi käyttää miljardi Australian dollaria (noin 680 miljoona euroa) vuodessa seuraavan kymmenen vuoden ajan.
– Saattaa kuulostaa suurelta summalta, mutta tiedämme, että se auttaisi. Summa on pieni, jos sitä verrataan Ison valliriutan taloudelliseen arvoon, joka on 20 miljardia Australian dollaria vuodessa, Brodie sanoo.
Vallliriutta tuo turismituloja
Cairnsille Iso valliriutta on sen tärkein myyntivaltti: viime vuonna sieltä tehtiin lähes miljoona matkaa valliriutalle. Kaupungin keskustaa hallitsevatkin matkatoimistot, sukelluskaupat ja risteilyoperaattorit.
Yhteensä yli kaksi miljoonaa turistia vieraili Isolla valliriutalla viime vuonna, mikä toi viisi miljardia dollaria (3,2 miljardia euroa) tuloja ja työllisti 70 000 ihmistä.
Jos valliriutta menettää kokonaan värinsä ja jäljelle jää ainoastaan haamunvaaleita koralleja, koko turismibisnes voi luhistua.
– Onneksi monet osat riutasta ovat vielä erinomaisessa kunnossa, mutta emme voi vain jättää korallien vaalentu-mista huomiotta ja odottaa nopeaa parantumista, Queenslandin matkailuyrittäjien yhdistyksen johtaja Daniel Gschwind kertoo.
Cairnsin paikalliset sukellusyritykset ovat tehneet valliriutalla myös omia tutkimuksiaan, joiden tulokset ovat hyvin erilaisia verrattuna tutkijoiden näkemyksiin. Mike Ball Diveja Spirit of Freedom -sukellusyrityksien sponsoroimissa kahden viikon tutkimuksissa käytiin läpi 28 riuttaa kolmensadan kilometrin matkalla Ison valliriutan pohjoisosissa.
Lopputuloksena oli se, että vain viisi prosenttia riutasta on haalistunut.
Spirit of Freedom -sukellusyrityksen johtaja Chris Eade sanoi The Courier Mail -lehdelle, että uutiset korallien vaalentumisesta ovat vahingoittaneet Ison valliriutan mainetta ja turismia.
”Tutkijoiden mukaan koko pohjoisosa on kokonaan haalistunut. Odotimme siksi pahinta, mutta se on loistavassa kunnossa. Suurin osa riutasta on turmeltumatonta. Se kertoo riutan sinnikkyydestä” hän sanoi lehden haastattelussa.
Onko koralleilla toivoa?
Iso valliriutta on miljoonia vuosia vanha, ja se on ollut jatkuvassa muutostilassa, mutta muutosten vauhti ei ole koskaan ollut yhtä nopea kuin nyt.
Maailmanpankin ja YK:n arvion mukaan ilmasto on lämpenemässä neljä astetta tavoitteeksi asetetun kahden asteen sijaan. Tämän vuoden heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin.
Pariisin ilmastokokouksessa päätettiin rajoittaa ilmakehän lämpötilan nousu selvästi alle kahden asteen, pyrkien kohti puolentoista asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä.
Australian ilmastoinstituutin raportin mukaan kahden asteen lämpenemisen jälkeen koralleilla olisi hyvin pienet todennäköisyydet selviytyä, mutta puolentoista asteen lämpeneminen antaisi niille vielä mahdollisuuden.
Australialaisten ilmasto- ja ympäristötutkijoiden huoli Isosta valliriutasta on suuri. He lähettivät elokuun lopussa pääministeri Malcolm Turnbullille avoimen kirjeen, jossa vaadittiin hallitukselta nopeita toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Jon Brodien mukaan korallit ovat vaarassa tuhoutua kokonaan, jos ilmastonmuutos jatkuu samaa vauhtia ja valumavesiä ei saada kuriin.
– Muutos vaatii aikaa ja meidän tulee aloittaa nopeasti. Jos mitään ei tehdä tämän vaalikauden aikana, niin lapsemme eivät välttämättä näe koralleja, hän sanoo.
uutiskirje 
