Horisontti
Venäjän duuman vaaleissa esiintyneestä vilpistä raportoitiin jälleen runsaasti tiedotusvälineissä, aivan kuten neljän vuoden takaisissa vaaleissa. Vaikka vaalijärjestelmään oli tehty muutoksia väärinkäytösten vähentämiseksi, havaittiin monilla vaalipaikoilla esimerkiksi samojen äänestäjien kiertämistä vaalipaikoilta toiselle.
Lisäksi tilastolliset analyysit paljastivat useilla valtapuolueen vahvimmilla tukialueilla epäilyttävän korkeita äänestysprosentteja.
Kyvyttömyys vilpin kitkemiseen kertoo karusti Venäjän demokratian tilasta.
Vaalivilppiä enemmän valtapuolue Yhtenäisen Venäjän murskavoittoon vaikutti toki äänestysprosentin alhaisuus. Kyvyttömyys vilpin kitkemiseen kertoo kuitenkin karusti Venäjän demokratian tilasta.
Venäjän parlamentin alahuoneen eli duuman vaalien historia ulottuu vuoteen 1905, jolloin keisari joutui kumousliikehdinnän painostamana myöntymään demokraattisiin uudistuksiin. Saman kuohunnan tulos oli Suomen eduskuntauudistus, johon liittyi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden käyttöönotto ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1906.
Näissä vaaleissa suomalaiset äänestäjät pääsivät tutustumaan ensi kertaa myös suljettuun lippuäänestykseen.
Suomen radikaali äänioikeusuudistus jäi poikkeukseksi Venäjän keisarikunnassa. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä suora edustajien vaali toteutuivat Venäjällä muodollisesti vasta neuvostoaikana vuonna 1936.
Yksipuoluejärjestelmässä äänioikeus ei tämänkään jälkeen merkinnyt samaa kuin läntisissä demokratioissa. Neuvostoajan perintö onkin yksi syy siihen, miksi siirtyminen aidosti vapaisiin vaaleihin on osoittautunut Venäjällä niin kivuliaaksi.
Suljetun lippuäänestyksen historialliset juuret ovat pidemmät kuin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Äänestysmuotoa sovellettiin parlamenttivaaleissa ensi kertaa vuonna 1856 Australiassa, ja 1900-luvulla siitä tuli vapaiden ja reilujen vaalien kulmakivi.
Modernin yhteiskunnan salaisella lippuäänestyksellä on muutamia keskeisiä periaatteita. Ensinnäkin äänestyksessä tulee käyttää yhdenmukaista, virallista vaalilippua, joka on julkisin varoin painettu. Vuoden 1907 Suomessa äänestyslippuun oli painettu vaaliliitot ehdokaslistoineen, joista haluamansa kohdalle äänestäjä veti punaisen viivan. Viime viikonlopun duuman vaaleissa vaalilippu oli samankaltainen.
Salaisen lippuäänestyksen toinen ominaispiirre on äänestyslippujen saatavuus vaalipaikalla. Äänestäjät eivät siis saa tuoda lippuja mukanaan ulkopuolelta.
Kolmanneksi äänestäjän käytössä tulee olla koppi tai muu ”karsina” äänen merkitsemistä tai kirjekuoreen asettamista varten. Lisäksi annetuille äänille on oltava uurna, jossa äänet pysyvät suojattuina laskentaan saakka.
Näiden periaatteiden toteuttaminen takkuili taas Venäjän duuman vaaleissa. Tarkkailijat havaitsivat vaalipaikoilla väärinkäytöksiä, kuten valmiiksi täytettyjen äänestyslippujen sullomista joukoittain vaaliuurniin ja toisten äänestäjien nimellä esiintymistä. Monet kuvatuista vilpin muodoista edellyttävät vaalivirkailijoiden osallisuutta tai hiljaista hyväksyntää.
Venäjän vaalit tuovatkin esiin salaisen lippuäänestyksen akilleenkantapään. Jos viranomaisten intressissä on manipuloida vaalitulosta, ei salainen äänestystapa takaa vaalien reiluutta ja demokraattisuutta yhtään paremmin kuin esimerkiksi huutoäänestys.
Suomessa salaisen lippuäänestyksen idea omaksuttiin hämmästyttävän nopeasti vuonna 1907. Puolueet järjestivät ennen vaalipäiviä neuvontaa ja harjoitusvaaleja, joissa äänestäjät opettelivat uutta vaalitoimitusta. Neuvonnan ansiosta hylättyjen äänten osuus jäi 0,9 prosenttiin.
Myös vuoden 1907 vaaleissa ilmeni toki epäkohtia. Äänestyspaikoilla hyöri puoluekiihottajia, ja lukuisat äänestäjät saapuivat vaalipaikalle vain huomatakseen, että heidän nimensä oli perusteettomasti jätetty pois vaaliluettelosta.
Muutkin seikat herättivät epäilyksiä vaalivirkailijoiden puolueettomuudesta. Forssan seudulla virkailijat näyttivät vaalien kuluessa äänestyslistoja omille puoluetovereilleen, jotta nämä saattoivat maanitella puolueensa äänestäjäksi vielä äänestämättömiä kuntalaisia.
Laajasta vaalitulosten vääristelystä ei Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa kuitenkaan näy merkkejä. Tulosten manipulointia vaikeutti se, että vaaleihin osallistuneista puolueista yhdelläkään ei ollut yhtä tiukkaa otetta vallasta ja virkakoneistosta kuin Venäjän valtapuolueella tällä hetkellä.
1900-luvun alun Suomessa vaalivilpin todennäköisyyttä pienensi myös kansalaisten kunnioitus vastikään saavutettua äänioikeusuudistusta kohtaan. Usko vaalilipun voimaan oli paljon vankempi kuin nyky-Venäjällä, missä Putinin puolue on hallinnut politiikkaa koko uuden vuosituhannen alun.
Turhautumisesta vaalidemokratiaan kertoo äänestysprosentin alhaisuuden ohella venäläisten vaimea reaktio vilppihavaintoihin. Edellisvaalien kaltaista protestiaaltoa ei ole nähty. Tämä tuskin lisää valtapuolueen kiinnostusta vilpin kitkemiseen tulevissa vaaleissa.
Kirjoittaja on historiantutkija Helsingin yliopistossa.
uutiskirje 