Uusien jäsenien ja oppilasjäsenien saaminen ammattiliittoihin on elintärkeää niiden elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Jäsenmäärän lasku on ollut pitkäaikainen trendi monissa ammattiliitoissa. Hyvin järjestäytyneet ikäluokat jäävät eläkkeelle, eivätkä työmarkkinoille tulevat uudet sukupolvet ymmärrä liiton merkitystä työurallaan.
Harmittavan usein vasta ongelmien ilmentyessä liitytään liittoon. Perusteluna on, ettei ole ollut tarvetta. Siis vasta kun yksilö itse tarvitsee apua, hän tukeutuu muiden apuun.
Käytännössä ammattiliittojen jäsenet turvaavat myös järjestäytymättömien yksilöiden oikeuden turvalliseen työelämään. Työehtosopimukset takaavat Suomessa reilut työelämän pelisäännöt, joita ei olisi ilman ammattiliittojen jäseniä.
Ihmisarvoa ei saa mitata talous-elämän mittareilla.
Ammattiliittojen tärkein tehtävä ei ole uhkailla lakoilla tai kiristää palkkaneuvotteluissa työnantajia. Julkisuudessa käydyistä keskusteluista jää mielikuva menneisyyden toiminnasta, mikä ei pidä paikkansa nykypäivänä. Sopiminen on aina ensisijainen vaihtoehto ammattiliitoille.
Ammattiliitoissa on pyritty uudistumaan ja tekemään pienevillä resursseilla yhä laadukkaampaa työtä jäsenien hyväksi. Järjestäminen sekä jäsenhankinta ovat nousseet keskeiseen rooliin tässä kehityksessä. Työpaikoilla on nähty hienoja kasvutarinoita, kun jatkuvien riitojen keskellä on löydetty yhteisymmärrys ja sen jälkeen on menty yhdessä eteenpäin.
Ammattiopistoissa ammattiliittojen oppilasjäsenten kanssa on löydetty yhä innostavampia tapoja herättää nuorten halua vaikuttaa pienemmällä mittakaavalla. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta nuorten aktivoiminen jo toisen asteen alusta asti ymmärtämään yhtenäisen vaikuttamisen pelisääntöjä on keskeisessä merkityksessä syrjäytymisen ehkäisemisessä.
Työpaikoilla järjestäytyminen merkitsee usein pidemmällä aikavälillä koko työyhteisölle viihtyisämpiä työpäiviä. Yksin ongelmien kanssa jäämisen sijaan, pyritään puuttumaan ja kannustamaan työntekijöitä puuttumaan epäkohtiin tekemällä ratkaisuehdotuksia työnantajalle. Ongelmien ennaltaehkäisy on parasta yrityksen elinvoimaisuuden kannalta, kun kaikki resurssit pystytään keskittämään työn tekemiseen.
Tulevaisuudessa ammattiliittojen tärkein tehtävä on kehittää jäseniä huomaamaan itse työelämän ongelmakohdat sekä puuttumaan niihin laadukkaasti ja organisoidusti. Yhä kiihtyvämmässä globaalissa taloudessa emme pärjää robottiajattelulla, vaan meidän tulee nähdä ihmiset työtehtävien keskeltä.
Työelämässä ei pärjätä enää pelkällä pohjakoulutuksella, vaan työntekijöiden on osallistuttava koko työuran kestävään itsensä kehittämiseen. Tähän kehitykseen pitää ammattiliittojen yhä paremmin vastata tulevaisuudessa.
Valitettavasti monilla nuorilla ei ole käsitystä työelämän perusasioista tai tietoa omista oikeuksistaan työmarkkinoilla. Toisen asteen koulutukseen olisi hyvä harkita oppitunteja työmarkkinajärjestöille, jotka voisivat omalta osalta kertoa nuorille työelämän haasteista.
Ari Wigelius
Tampere
uutiskirje 
