Horisontti
Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi porvarihallituksen kärkihankkeista. Lausuntokierros lakipaketista päättyi joulukuussa. Uudistuksen tarkoitus on tulla voimaan jo vuoden 2018 alusta. Samalla ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikataan 190 miljoonaa euroa.
Lähiopetus ammatillisissa perustutkinnoissa vähenee tuntuvasti tai opiskelijoiden määrä pienenee. Kasvukeskuksissa ammatillisesta perustutkinnosta kiinnostuneita nuoria jäisi ammatillisen perustutkinnon ulkopuolelle. Tätä ei voi paikata lukiopaikkojen lisäämisellä.
Vanhentuvassa Suomessa ei ole varaa päästää yhtään nuorta putoamaan.
Aikuiset ja peruskoulunsa päättäneet opiskelevat jatkossa paljon samoissa ryhmissä. Yksilöllisiä tarpeita korostetaan, mutta tähän ei osoiteta resursseja. Moni 25–45-vuotias ei välttämättä jaksa motivoitua 16-vuotiaiden kanssa opiskelusta. Ja päinvastoin.
Ongelma ei ole yksittäisten ammatillisten koulutusten yhdistäminen, mutta tutkintojen tekeminen vain tämän hetken työelämän tarpeisiin on. Jos työllistymisperustetta korostetaan, samalla voidaan sanoa hyvästit muun muassa kulttuurialan ammatillisille perustutkinnoille.
Porvarihallitus jättää tosiasialliset tavoitteet ja keinot auki. Ammatillisen koulutuksen reformi on merkittävä muutos.
Herää kysymys: aikooko porvarihallitus siirtää ammatillisen perustutkintokoulutuksen valtion ohjauksessa oleviin ammatillisen koulutuksen osakeyhtiöihin? Siltä vaikuttaa. Se ei ole järkevää.
Ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen osuuden pitää olla vähintään 70 prosenttia eikä lakiluonnosesityksessä kaavailtu 50 prosenttia. Jos suoritusperusteisuutta rahoituksessa korostetaan (lakiluonnoksessa 35 prosenttia), tutkinnot joihin päästään perinteisesti heikoimmilla keskiarvoilla tai ovat hakutoiveissa sijalla neljä tai viisi, ovat kohtuuttomassa tilanteessa. Erityistä tukea tarvitsevien ja vieraskielisten opiskelijoiden osuuden tulisi nostaa perusrahoitusta.
Koulutuksen järjestämisen pitkäjänteinen suunnittelu on uhattuna, jos uudistus toteutuu vähällä perusrahoituksella ja siitä päätetään vuosittain ennakoimattomasti valtion budjetin yhteydessä perustuen vanhentuneeseen tietoon. Nyt rahoitus perustuu todellisiin kustannuksiin.
Mikäli rahoitus on jatkossa mahdollista vain kolmen vuoden mittaisten perustutkintojen suorittamiseen, tulee haasteelliseksi varmistaa kielitaidoltaan heikoille ja erityistä tukea tarvitseville ammattipätevyys.
Nuorten koulutustakuu onkin tärkeää säilyttää. Muidenkin kuin peruskoulusta juuri pääsevien pitää saada opiskelupaikka tai mahdollisuus vaihtaa ammattia opintotukien heikkenemättä.
Pääpaino ammatillisen osaamisen saavuttamisesta on siirtymässä ammatillisista oppilaitoksista työpaikoille. Kaikki työelämässä tapahtuva koulutus toteutuisi koulutussopimuksella tai oppisopimuksella.
Koulutussopimuksella opiskeltaessa opiskelija ei ole työsuhteessa eikä työpaikka maksa korvausta opiskelijalle. Ilman koulutussopimuksen keston aikarajausta oppisopimuskoulutus romuttuu.
Työnantajathan saisivat samat opiskelijat ilmaiseksi työpaikalle ja koulutuksen järjestäjä joutuisi jopa maksamaan työpaikoilla tapahtuvasta oppimisesta ja säilyttäisi tutkinnon valvontavelvoitteen.
Onko työpaikoilla valmiutta ja resursseja ottaa nykyistä enemmän opiskelijoita? Työnantajien mukaan ei ole. Huolena on siksi työpaikoilla tapahtuvassa oppimisessa tehtävien yksipuolisuus, mikä ei takaa ammattitaitoa. Ammatillisen opiskelun laadun varmistamiseksi koulutussopimustyöpaikoille pitää myös edellyttää koulutettu työpaikkaohjaaja toiseksi näyttötutkinnon arvioijaksi.
Ammatillisen perustutkinnon pelkkä ”hyväksytty” tai ”hylätty” suoritus ei kannustaisi panostamaan opiskeluun. On tärkeää, että ammatillisesta koulutuksesta ei tehdä pussinperäkoulutusta. Lukion käyneiden kanssa tulee säilyä tasavertainen mahdollisuus hakea ja päästä korkeakouluihin. Kiintiöt tai tasapuolisesti molempia opiskelutaustoja suosivat pääsykokeet olisivat tähän ratkaisu.
Kaikki eivät halua korkeakouluun. Kalliista valmennuskursseista luopumisen ei pidä lisätä ylioppilaskirjoitusten painoarvoa korkeakouluihin pääsemisessä.
Nuorten koulutustakuu on jatkossakin tärkeä. Muidenkin kuin peruskoulusta juuri pääsevien nuorten pitää saada opiskelupaikka myös välivuosien jälkeen tai mahdollisuus vaihtaa ammattia opintotukien heikkenemättä. Nuorisotakuu tukee koko ikäluokan kouluttamista, myös moniongelmaisten ja heikosti opintoihin kiinnittyvien nuorten.
Kaksoistutkintoa ei saa romuttaa. Lakiesityksessä ei oteta lainkaan kantaa suositun kaksoistutkinnon, ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon, suorittamiseen.
Myös Suomen mestaritason urheilijoiden ammatillisen koulutuksen erityistehtävää pitäisi jatkaa. Urheilu-uran päättyessä heillä olisi mahdollisuus saada työpaikka ammattinsa turvin.
Vanhentuvassa Suomessa ei ole varaa päästää yhtään nuorta putoamaan. Syrjäytymistä voidaan ehkäistä koulutuksella.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu, KM, oppilaanohjaaja, erityisopettaja, luokanopettaja.
uutiskirje 