SPD (sosiaalidemokraatit) on jo vuosia vaikuttanut vanhalta ja väsähtäneeltä. Kannatus on romahtanut 40 prosentin tietämiltä noin 25 prosenttiin. Vuosikymmenessä puheenjohtajia on ollut neljä, mikä kuvastaa johtamisongelmia.
Puolueen ydinjohto ymmärsi, että Sigmar Gabrielin vetämänä demarit eivät kykene haastamaan kristillisdemokraatteja syksyn vaaleissa. Gabriel päätti tehdä tilaa uudelle henkilölle puheenjohtajana ja kansleriehdokkaana.
Tätä tilaa täyttämään valittiin EU-parlamentin puhemies Martin Schulz, joka on luonut vaikuttavan uran Brysselissä. Toisin kuin Gabriel hän ei ole kuluttanut kasvojaan Saksan sisäpoliittisissa kiistoissa, vaan ulkopuolisena tuntuu tuoreelta. Välistä flegmaattiselta vaikuttavan Gabrielin rinnalla Schulzissa on pontta ja vauhtia.
Äärioikeiston AfD:n kovin nousu on laantunut, mutta liittopäiville se on nousemassa.
SPD:n puoluekokouksessa pari viikkoa sitten Schulz sai puheenjohtajavaalissa harvinaisen sadan prosentin kannatuksen. Hänen valintansa on kohottanut demarien kenttäväen itseluottamusta, ja häneen kohdistuu suuria, jopa aivan kohtuuttomia odotuksia.
Schulz keikautti gallupit
SPD nousi unionipuolueiden, kristillisdemokraattien CDU:n ja baijerilaisen CSU:n, rinnalle gallupeissa. Tuoreimmassa sekä CDU/CSU että SPD saavat 32 prosentin kannatuksen. Kristillisdemokraateilla on pudotusta vaaleista 2012 liki kymmenen prosenttiyksikköä, demareilla taas nousua runsaat kuusi.
Demareiden nousu selittynee pitkälti vihreiden pudotuksella. Saarlandin vaaleissa viime sunnuntaina maapäiviltä pudonneet vihreät menettivät tutkijoiden mukaan ääniä juuri demareille. Äärioikeiston AfD, Vaihtoehto Saksalle, syö viimevuotisten osavaltiovaalien tavoin kristillisdemokraattien kannatusta.
Vasemmistopuolue Die Linken 8,5 prosenttia vastaa sekä vuoden 2012 vaalien tulosta että gallupien pitkäaikaista tasoa.
Schulz puolestaan on noussut Angela Merkelin rinnalle suosituimpana ehdokkaana liittokansleriksi.
Konservatiivit liikkeellä
Merkeliin ja hänen ympärillään oleviin on jo pitkään kohdistunut arvostelua, välistä kärkevääkin. Sitä on tullut sekä oman puolueen sisältä että Münchenin suunnalta, sisarpuolue CSU:n puheenjohtajalta Horst Seehoferilta. Merkel on jatkuvasti myös äärioikeiston hampaissa.
Konservatiivit syyttävät Merkeliä siitä, ettei hän ole pitänyt huolta puolueen oikeasta kyljestä, vaan on liian liberaalilla politiikallaan avannut tilan äärioikeistolle.
Puolueen sisällä on erilaisia konservatiivisia ryhmittymiä, joista eräät arvostelevat Merkeliä kumppaneineen puolueen nimessä olevan C-kirjaimen (christlich) unohtamisesta.
Uusin on äsken perustettu ”vapaamielis-konservatiivinen uudistus unionissa”, joka yhdistää sekä CDU:n että CSU:n oikeistoa. Se vastustaa Merkelin pakolaispolitiikkaa ja vaatii ylärajaa pakolaisille sekä torjuu maahanmuuttajien kaksoiskansalaisuuden.
Ryhmän vetäjä torjuu syytöksen, jonka mukaan se muistuttaa sisällöllisesti AfD:tä: ”Näkemykset eivät ole automaattisesti vääriä siksi, että AfD hyväksyy ne.”
Näkemyserot kärjistyvät
Sosiaalidemokraatit näyttävät tiukentavan linjaansa liittohallituksessa. Kiistoja on nousemassa muun muassa armeijan määrärahoista, veropolitiikasta, samapalkkaisuudesta sekä avioliiton avaamisesta nais- ja miespareille.
Saksassa voi solmia rekisteröidyn parisuhteen, joka ei anna samoja oikeuksia kuin avioliitto. Linke ja vihreät ovat jo pitkään ajaneet ”avioliittoa kaikille”, ”Ehe für alle”, ja myös SPD on samalla kannalla. Kristillisdemokraatit sen sijaan vastustavat. Hallituspuolueiden yhteinen valiokunta käsitteli asiaa keskiviikkona, mutta se ei edennyt.
Suomalaisenkin keskustelun kannalta on kiintoisaa, että eräät evankeliset maakirkot järjestävät suhteensa rekisteröineille sateenkaaripareille samanlaisen kirkollisen vihkimistilaisuuden kuin heteroaviopareille. Saksassa avioliitto solmitaan henkikirjoittajalla.
Neues Deutschland julkaisi asiasta uutisoidessaan berliiniläisestä kirkosta kuvan, jossa vihitty miespari suutelee, ja kaksi pappia myhäilee taustalla.
SPD ei kannata tuloveron alentamista, josta kristillisdemokraatit puhuvat, sillä vähän ansaitsevat eivät hyödy siitä.
Saksan talous on hyvässä kunnossa. Osavaltioiden kesken on kuitenkin suuria eroja. Se näkyy osavaltioiden välisessä tasausjärjestelmässä. Vuonna 2016 siinä liikkui 10,62 miljardia euroa, miljardi enemmän kuin edellisenä vuonna. Maksajina on kolme osavaltiota: Baijeri 5,82 miljardia, Baden-Württemberg 2,54 ja Hessen 2,26 miljardia euroa. Muut olivat saajia, suurimpana pääkaupunki Berliini 3,92 miljardia.
Kristillisdemokraatit suhtautuvat nihkeästi samapalkkaisuuteen, kun taas demarit ovat ottamassa sen yhdeksi kärkiteemoistaan.
Yhteenotto puolustusrahoista
Puolustusministeri Ursula Von der Leyen (CDU) ajaa puolustusmäärärahojen korottamista tavoitteena kaksi prosenttia bkt:stä. Hän vetoaa Naton vuoden 2014 huippukokouksen päätökseen. Ulkoministeri Gabrielia hän moittii irtautumisesta hallituksessa sovitusta armeijan määrärahoja koskevasta konsensuksesta.
Demarit lukevat päätöstä toisin ja vetoavat Naton päätöksen väljään muotoiluun, johon Saksalla on oma osuutensa. He katsovat, ettei päätös ole yksiselitteinen eikä edellytä Von der Leyenin esittämää nopeaa etenemistä, mutta myöntävät kyllä puolustusvoimien tarpeet.
Myöskään Merkel ei innostu tuntuvista korotuksista puolustusmenoihin, vaikkakin sanoo, että yhteisiä päätöksiä on kunnioitettava.
Schulz on korostanut rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ensisijaisuutta. ”Olen aseidenriisunnan, en asevarustelun puolesta.”
Gabriel sanoi puoluekokouksessa pitävänsä häpeällisenä sitä, että ”kehitysyhteistyössä tyydytään 0,7 prosenttiin, mutta varusteluun halutaan kaksi prosenttia”. Hänen mukaansa ”taistelu köyhyyttä ja kurjuutta vastaan ja tulevaisuudennäkymien rakentaminen luovat enemmän rauhaa kuin mikään panssarihaupitsi”.
Korostamalla rauhaa, aseidenriisuntaa ja kehitysyhteistyötä demarit pyrkivät saamaan kristillisdemokraatit puolustuskannalle. Tässä he ovat Linken ja vihreiden kanssa samoilla linjoilla.
Pakolaispolitiikka kiristyy?
Saksan pakolaispolitiikkaa on kiristetty siitä, mitä se oli syksyn 2015 jälkeisinä kuukausina. Joukko kristillisdemokraattisia sisäpoliitikkoja on Hessenin sisäministerin Peter Beuthin johdolla laatinut vaalikamppailua varten ohjelman, joka vetäisi suitsia yhä tiukemmalle.
”Haluamme tehdä kaikkemme, jotta pakolaisten määrä jää pysyvästi alhaisemmaksi”, poliitikot kirjoittavat. ”Syksyn 2015 tilanne ei saa toistua.”
Tarpeen mukaan Saksan on jatkettava tai jopa tehostettava rajojensa valvontaa. Jos pakolainen antaa väärää tietoa henkilöllisyydestään, kaikki toimet on hänen osaltaan automaattisesti lopetettava.
Paperissa arvostellaan SPD:n, Linken ja vihreiden johtamien osavaltioiden löysää käännytyskäytäntöä ja syytetään niitä johdonmukaisesta käännytysten estämisestä. Liittovaltion tulee puuttua asiaan, jos ne eivät hoida velvollisuuksiaan.
Saksan on kirjoittajien mukaan lisättävä kaikin keinoin painostusta niitä valtioita kohtaan, jotka eivät ota vastaan palautettavia turvapaikanhakijoita.
Välimerestä pelastetut pakolaiset on palautettava Afrikkaan, jonne on alueen maiden kanssa sopien rakennettava heille ”alueellisia vastaanottokeskuksia”.
Kovan linjan paperia ei CDU:ssakaan purematta niellä. Puolueen linjaksi se tuskin muotoutuu, mutta osa kristillisdemokraateista tulee käyttämään sitä syksyn vaalikamppailussa.
Kestääkö Schulz-ilmiö?
Saarlandin osavaltiovaaleissa ei Schulzin ympärille syntynyt eräänlainen hurmio auttanut sosiaalidemokraatteja. Tappio tuli.
Ennen syksyn liittopäivävaaleja on vielä toukokuussa kahdet maapäivävaalit, Schleswig-Holsteinissa ja Nordrhein-Westfalenissa. Molemmissa on sosiaalidemokraattien johtama hallitus.
Gallupit ennakoivat niiden säilyvän SPD:n käsissä.
Schulz on hahmotellut sadan päivän ohjelmaa, jonka keskiössä on sosiaalivaltion kehittäminen: maksuton päivähoito, oikeudenmukainen palkkaus ja samapalkkaisuuden toteuttaminen, koulutuksen uudistaminen, vanhustenhuolto ja monta muuta asiaa.
Hän lupaa ottaa ohjelmaansa niin sanotun kokopäiväkoulun. Se tarkoittaa siirtymistä yhtenäiseen peruskouluun, jota Schulz pitää ”modernin koulutus- ja perhepolitiikan perusedellytyksenä”.
Veronalennusten sijaan hän ohjaisi varoja sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi koulutukseen ja infrastruktuuriin.
Millainen hallitus?
Kristillisdemokraatit ovat jo aloittaneet pelottelun puna-puna-vihreä -hallituksen vaarasta. Merkel on sanonut vaativansa Schulzilta vastausta suhtautumisesta Linkeen. ”Ilman Linken osallistumista Saksa on saavuttanut hyviä tuloksia.” Näin Merkel. Hän kuitenkin torjuu paluun 1990-luvun kaltaiseen kärkevään pelottelukampanjaan.
Schulz pitää kiinni suuntautumisesta koko vasemmiston ja vihreiden hallitukseen, mutta puhuu siitä niin vähän kuin mahdollista. Tällainen optio on kuitenkin selviö. Mahdollinen on myös suuri koalitio SPD:n johdolla tai jos liberaalien FDP palaa liittopäiville, hallitus yhdessä vihreiden ja liberaalien kanssa. Ratkaisu riippuu vaalien tuloksesta.
SPD:llä on vuodelta 2013 puoluekokouspäätös, jonka mukaan hallitusyhteistyö Linken kanssa ei ole pois suljettu.
SPD:n puhemiehistö hyväksyi maanantaina linjan, jonka mukaan puna-puna-vihreä -hallitus on optiona, mutta sen puolesta ei tehdä työtä vaalikamppailussa.
Linken puheenjohtaja Katja Kipping on arvostellut tätä linjaa. Jos ajatuksena on puna-puna-vihreä, ”täytyy kaikkien kolmen toimijan sitä edistää”.
Kolmen puolueen edustajat ovat viime syksystä saakka käyneet keskusteluja yhteistoiminnasta, ja ne jatkuvat jälleen huhtikuussa.
Väsymystä populismiin?
Äärioikeiston AfD:n äänisaalis jäi Saarlandissa selvästi pienemmäksi kuin viime vuoden maapäivävaaleissa. Niissä AfD onnistui aktivoimaan aikaisemmin äänestämättä jättäneitä. Saarlandissa eritoten CDU onnistui siinä. Äänestysvilkkaus nousi kahdeksan prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista.
Vaalitutkija Robert Vehrkamp Bertelsmann-säätiöstä arvio Der Spiegelin haastattelussa Saarlandissa tapahtuneen eräänlaisen vastamobilisaation.
Syyksi hän arvelee sitä, että ihmiset ovat pelästyneet populismin seurauksia.
Vehrkampin luettelosta löytyvät Brexit, AfD sekä presidentti Donald Trump ja hänen hallintonsa.
AfD on todella jatkuvassa sekavuuden tilassa. Sen johtohenkilöt juonittelevat toisiaan vastaan. Meneillään on näyttäviä erottamisprosesseja, joista puolueen johto on syvästi erimielinen. Puolueen luottamushenkilöitä vastaan on käynnissä oikeusjuttuja, ja tuomioitakin on luettu.
AfD oli mielipidemittauksissa jopa likellä 20 prosenttia, mutta viimeisimmissä se saa 10–11 prosentin kannatuksen. Joka tapauksessa se pääsee syksyn vaaleissa liittopäiville.
uutiskirje 
